SeaBreeze lokakuussa

SeaBreeze'n ihanalla uima-allasalueella on jo lokakuussa säpinää ja mikä parasta, uima-allasravintolaa pyörittää ravintoloitsija kylältä. Ihan luxusta syödä lounasta allasravintolassa!

Ensimmäistä kertaa lokakuussa Thaimaassa

Lähdimme sunnuntaina Suomesta, kun kelloja käännettiin talviaikaan. Lähtiessä oli sysiharmaa tihkukeli ja alkuviikoksi luvattiin myrskyä Pohjanmeren suunnasta. Paras aika lähteä tropiikkiin - heti lähtiessä pyöri mielessä: kumpa voitaisi olla kevääseen, mutta kolme viikkoa ja kolme päivää, matkapäivät päälle, on hyvä sekin. Vaan kun eilen aamulla heräsin ja hipsin pihale aurinkoon, oli ensimmäinen ajatus: enää reilu kolme viikkoa!

Ensimmäisen päivän tunnelma on aina epätodellinen, tuttu ja outo yhtä aikaa. Mikä on muuttunut? Mikä on samoin? Miten kaikki - talo, puutarha, esineet - ovat selvinneet sadekaudesta. Tällä kertaa kohtalaisen hyvin.

Ja kylä kasvaa. Rannan pari condo-kerrostaloa kohoavat hyvää vauhtia, samoin pieni hotellin. Mae Phim'n pienelle kylälle ne tulevat merkitsemään talviasukkaiden merkittävää lisääntymistä. Idyllimme muuttuu, mutta samalla tuo vaurautta ja palveluita tullessaan.

Kun talviasukkaita tulee lisää, lisääntyvät myös palvelut. Avatarojen alakerrassa on kaksi pikku kauneushoitola yrittäjää ja Poppiesin tiloissa kolmas. Neljännenkin yrittäjän teipit olivat jo ikkunoissa, mutta paikka oli kiinni,

Ensimmäiset päivät kuluvat aikaeroa tasoittaessa, eikä ole kiire minnekään. Kynnet kauniiksi Avataran alakerrassa, uimista ja thairuokaa. Aina tullessa maistuu thairuoka verrattomalle ja on kiva  mennä tuttuihin ruokapaikkoihin, syödä vanhat suosikit ja tavata mukavat tutut ravintoloitsijat.

SeaBreezen allasravintola on avannut ovensa viime viikonloppuna ja nyt sitä pyörittää Sun Shine Bar'n - joka sijaitsee vähän matkaa kylän suuntaan - väki. Jopa ruokalista ja hinnat näyttivät olevan samat. SeaBreezen väki ottikin ravintoloitsijan ilolla vastaan ja lounasaikaan ravintola on ollut täynnä viimeistä paikkaa myöten, vaikka on vasta elokuu.

Tästä se taas lähtee. Lokakuu kääntyy marraskuuksi Thaimaankodissa ja väki lisääntyy päivä päivältä, ollakseen huipussaan joulun ja uuden vuoden aikaan. Ilma on nyt mitä parhain, ei pistävän kuuma, kuten keväällä, eikä luonto vielä huuda vettä kuten joulun jälkeen. Iloitsen joka hetkestä täällä.

Puutarha Mae Phim'ssa

Kun ostimme talon, ajattelin, että kaikki kasvaa kohtisten Thaimaassa kuin itsestään. Nyt olemme harjoitelleet neljättä vuotta ja tiedämme paremmin: puutarhanhoito on prosessi eikä projekti. Jotkut kasvit tulevat vain käymään, jotkut jäävät asumaan. Joka tapauksessa pihamme on suurimpia ilonaiheitani Thaimaan elämässä.

Kaiken on joutunut alottamaan alusta, yrityksen ja erehdyksen kautta. Usein ensimmäinen tunne Suomesta tullessa on pettymys, kun edelliskerran istutukset ovat kituliaina tai kuivuneina odottamassa. Mutta alun tyrmistyksen jälkeen on kiva yrittää uudelleen ja onhan toki menestystarinoitakin, jotkut kukat ja kasvit ovat päättäneet asettua pihallemme.

Etupihalle on yritetty jo useaa kasvia näkösuojaksi, huonolla menestyksessä. Keväällä
istutin siihen kaksi bougainvilleaa. Kevättalvi ei ole niille sopiva istutusaika, sillä silloin
niillä on lepoaika, mutta ne ovat sitkeitä ja sopivat hyvin ilmastoon. Odotan toiveikkaana
näkeväni ne verhmaina ensi syksynä.

Puutarhuri hoitaa, kun emme ole paikalla (ja silloinkin kun olemme)

Tärkeä juttu pihan hoidossa on tietenkin se, että on vastuunsa kantava puutarhuri tekemässä ainakin välttämättömän eli kastelun talviaikaan. Silloin kun Thaimaassa sataa, tarvitaan myös reilusti lannotteita, sillä runsaat sateet huuhtovat maasta niin ravinnon kuin itse mullakin. Minne ihmeeseen se aina häviää!

Meidän tärkeä puutarhurimme on Jum. Hän työskentelee SeaBreeze alueella ja hoitaa miehensä kanssa monta puutarhaa. Löysimme hänet, kun tarkkailimme mitkä naapuripihoista ovat hyvin hoidettuja.

Jumilla on paljon töitä, monet haluavat käyttää osaavaa ja ahkeraa pariskuntaa. Isommat ja raskaammat hommat kuten istutustyöt ja puiden leikkauksen hän hoitaa yhdessä aviomiehensä kanssa.

Ulkotöiden tekijät suojautuvat Thaimaassa runsaalla vaatetuksella, joka suojaa myös
kuumuudelta. Puutarhurimme Jum kulkee aina kumisaappaissa, sillä tiheissä pensaikoissa
saattaa olla myös kääremeitä.

Minulla on ollut terassin portailla lootuksia jo kolme vuotta. Ne eivät ole kaikkein helpoimmat ja varmimmat kukat, kun olemme poissa suurimman osan vuotta, mutta olen halunnut kasvattaa  niitä, sillä ne ovat ehdoton lempikukkani. Lootuksia on monenlaisia ja niitä näkee kasvavan villinä suurina alueina kosteikoissa.

Lootukset kasvavat vedessä ja mudassa, ne eivät saa koskaan kuivua. Jo pelkät suuret, pyöreät lehdet ovat kauniita, kun valo siivilöityy niiden läpi. Kukat eri vaiheissaan ovat majesteettisia, mutta kukkivat nopeasti ja siemenkotakin on koristeellinen. Taidanpa omistaa ihan oman jutun lootuksilleni.

Jum karsiii lootusruukun juurakoita.

Lootukset kasvattavat myös suuren juurakon, joka tukehduttaa itse itsensä. Niinpä niitä täytyy karsia tai uusia aika ajoin.

Lootuksen kasvattaminen on mutaista ja sotkuista hommaa, silti palkitsevaa.

Kukkaihanuus alullaan

Sitten on tietysti orkideat!

Orkideoja voisi ostaa ja levitellä miten paljon tahansa. Ne ovat lahottajakasveja ja tarvitsevat kasvualustan (kookospähkinän kuoren, puun, puuruukun jne.), mihin kiinnittää ilmajuuret. Ja orkidean pitää saada myös varjoa - se pitää huomioida aurinkoisella pihallamme. Olenkin saanut monet orkideat uusimaan kukintansa. Ja aina voi ostaa lisää.

Kukkien lisäksi pihalla on kiva tarkkailla liskoja jotka jähmettyvät jännästi paikoilleen ja niitä voi tuijotella pensaassa tai kivetyksellä pitkänkin aikaa.

Tässä komea kaveri tarkkailee elinpiiriään orkidean oksalla

Matkalla: Halong Bay

Halong Bay näyttäytyi meille salaperäisenä, sumuisena, tyynenä

Matka huhtikuussa Mae Phim - Bangkok - Hanoi jatkui kolmen päivän risteilyllä Halong Bay'hin. Hanoista sinne on arviolta noin 150 km, mutta matka sinne kestää minibussilla nelisen tuntia. Kuumaakin kuumemmasta Thaimaasta loma Pohjois-Vietnamin leppeän (noin +/- 25c) kosteassa ilmastossa tuntui yllättävän raikkaalta. Koto-Suomessahan 25c on helleraja.

Matkalainen on saanut kaulaansa aluksen batchin ja siirtyy loungeen
odottamaan jännittyneenä: millainen purkki meitä odottaa.

Olin varannut meille risteilyn jo syksyllä: kolme päivää reissussa Hanoista ja kaksi yötä laivalla.Se oli erinomainen valinta, vähemmän olisi ollut liian vähän, sillä automatkat vievät yllättävän kauan.

Hanoista lähdettiin varhain ja puolen päivän aikaan oltiin valmiina nousemaan laivaan. Ja millainen laiva: Paradise Peak! Hyttejä oli yhteensä 8, joista meidän hytin lisäksi asuttiin viidessä. Laiva palveluineen oli elämys sinänsä: täydellistä

Paradise Cruises yhtymän laivasto oli kaunista katsella.

Hyttipalvelijamme Long

Laivassa meidät otti vastaan ikioma hyttipalvelijamme Long. Hän esitteli meille laivan ohjelman ja fasiliteetit ylpeydellä. Kaikki oli ehdottomasti kirkkaasti yli odotusten: Hytissä kaksi parveketta, joista ihailla saaristoa omassa rauhassa, ylellinen kylpyhuone jacuzzilla, oma ruokailutila, jonne ateriat tarjoiltiin halutessa... "Kerran-elämässä-kokemus".

Tässä kelpasi istua ja eläytyä maisemaan, kun matkasimme hiljaisesti saariston sokkelossa.

Kolmen päivän ja kahden yön risteilyllä ehdimme ihmeen paljon. Ensin tuntui, että risteily on liiankin täysi ohjelmaa, mutta kaikki oli vaivatonta, rauhallista, tunnelmallista ja väkeä niin vähän, että vaikka näimme ja koimme paljon, saimme myös nauttia oleilusta luonnossa ja uskomattomassa laivassamme.

Paradise Peak, Halong Bay-laivamme

Laiva risteili sokkeloisessa, salaperäisen kauniissa saaristossa, joka hiveli veneilyn harrastajien silmää ja sydäntä. Pysähdyimme ensimmäisenä päivänä Halong Bayn suurimmassa kelluvassa kylässä - n.600 vakituista asukasta ja koulu - ja helmiosteri-farmilla sekä pienessä helmenviljelymuseossa. Kun lisäksi nautittiin lounas ja illallinen laivan upeassa ruokasalissa, oli ensimmäinen päivä täynnä.

Kelluvan kylän asukkaat olivat vastassa risteilyaluksen turisteja. Turismi lienee alueen vakituisille asukkaille pääelinkeino ainakin helmenviljely ja kalastus.

Halong Bay on lähellä kiinan rajaa, kiinalaisvaikutus näkyy temppelissä

Kylänraitti

Kelluvan kylän koul

Kylä saaren kainalossa

Halong-bay'n neito

Risteilyn aikana ei aurinko näyttäytynyt, tunnelma oli kuin Myst Island'lla

Illallispöytämme

Matka Hanoista Halong Bay'n, kaikki tämä, lounas ja illallinen yhden päivän aikana. Edessä vielä toinen, edellistäkin jännittävämpi. siitä toinen tarina.

Koh Samet - samettisaari lähellä Mae Phim'a

Joskus huvittaa lähteä merelle jaa saariretkelle. Helpoin tapa tehdä se Mae Phim'sta käsin, on mennä Koh Samet Sametille. Samet on lähin puuterihiekkasaari, jonne pääsee  Bangkokista muutamassa tunnissa ja Mae Phim'sta parhaimmillaan reilussa tunnissa, samoin Pattayalta. Niinpä se onkin suosittu viikonlopun ja vapaapäivien viettopaikka myös thaimaalaisten keskuudessa.

Neidot lähdössä Koh Sametille

Näin sinne pääsee taloltamme Mae Phim'sta ja SeaBreezesta:

• Kävele Buffalo Billille ja mene meren puolelle tietä. 
• Odota song taew-autoa ja hyppää kyytiin - et voi erehtyä, sillä kaikki menevät Ban Phe'hen, josta pääsee Koh Sametille
• Istu rauhassa ja nauti näkymistä, kunnes näet Ban Phe'n kaupungin portin, sen jälkeen terästä aistisi ja hyppää kyydissä 7-eleven kioskin kohdalla.
• Maksa 30 thb kyydistä / nuppi.
• Jatka suoraan rantaan ja laiturille - eli Nuan Thip - laiturille. Huomaat lippukioskit.
• Osta lippu, laivat menevät puolen tunnin välein aina ilta 17:30 asti, sama takaisin päin
• Matka maksaa edes takaisin 100thb + 200thb luonnonpuistomaksu (mikä on kyllä hiukan absurdi, sillä suomalaisen näkökulmasta Koh Samet on kaukana luonnonpuistosta).
• Ja sitten laivaan, matka kestää n. 30 min.
• Lauttarannasta pääset samaan hintaan itärannalla olevalle suosituimmalle biitsille, matka ei ole pitkä, mutta ihan hyvin sen voi kuumassa hurauttaa lavataksin kyydissä. Takaisinpäin ei enää pääsekään ilmaiseksi muttei hintakaan huimaa päätää (100thb/auto), jos ei helteisen päivän päätteeksi huvita raahustaa pölyistä tietä takaisin laivarantaan.

Laituritunnelmaa Ban Phe.ssa

Laituritunnelmaa Koh Sametin uudessa laiturissa. Ban Phe'sta lähtee veneitä Sametille useista laitureista. Tämä vaaleanpunainen kaunotar lähtee Sribanphe laiturista.

Tällä banana-rotin paistajalla kävi kauppa. Seurailin touhua pari tuntia ja koko ajan oli jono. Meidän seuruekin (ei kuvassa) jonotti pannareita ja kyllä kannatti . Kuva on Hat Sai Kaew - beachilta jonne satunnainen auringonpalvoja suuntaa päiväretkelle.

Kun äiti teki minulle pedikyyriä (200thb) tytär leikki äidin työvälineillä. Rannalla saa pedikyyrin, hieronnana, hedelmätarjoilua. Voi myös riippuliitää, vesihiihtää tai tehdä ostoksia: kävelevät rantavaatekaupat tulevat aurinkopetisi luokse. Näitä ihmeitä ei koe Mae Phim'n biitsillä.

Matkalla: Mae Phim'sta Hanoihin

Melkein kahdeksan viikkoa Thaimaankodissa antaa mainion syyn laajentaa Aasian tuntemusta ja lähteä matkalle tutuilta alueilta. Samalla saa uusittua viisumin kätevästi. Olemme käyneet Etelä- ja Keski-Vietnamissa ja pitäneet, mutta pohjoinen ja Hanoi ovat olleet kokematta. Niin siis AirAsian siivin pohjoiseen.

Ensivaikutelma Hanoin vanhassa kaupungissa, Han Bac streetillä. Lämpötila oli yli kymmenen astetta alempi, kuin Thaimaassa ja mopot risteilivät kuin ampiaiset.

Aloitus oli epämukava: lähtö taksilla Mae Phim'sta klo 02:30, sillä kone lähti Don Muang'sta, Bangkokin vanhalta kentältä klo 06:45. Air Asian, tuon mainion halpalentoyhtiön koneet lähtevät BKK:ssa nykyään sieltä.

Matka kestää vain tunti nelkytviisi minuuttia joten olimme jo aamuvarhaisella Hanoissa. Hotellimme, Hanoi Essence Hotellin auto oli meitä vastassa ja hyvällä tuurilla saimme huoneenkin jo kymmeneltä. Tuota hotellia, joka johtaa Hanoin Trip Advisor reittausta on pakko kiittää: samanlaista jokaiseen yksityiskohtaan paneutuvaa palvelua ja henkilökohtaisuutta en ole kokenut missään, vaikka erityisesti Aasiassa hyviä hotellikokemuksia on ollut paljon.

Vaatimaton sisäänkäynti jonka takaa löytyy hotellimaailman helmi

Majapaikkamme oli Hanoin vanhojen kauppakorttelien sydämessä, jotka ovat kaupungin varsinainen päänähtävyys. Niinpä astuimme suoraan ovelta Hanoin ainutkertaiseen tunnelmaan, jostain luin, että Aasian suurista kaupungeista Hanoi on omaleimaisin ja kokemani perusteella tunsin samoin. Kaupungin siluetissa, jonka näkee myös vanhaa kaupunkia tallatessaan jos kohottaa katseensa katutason vilinästä, on ainutlaatuinen sekoitus paikallisuutta, tunnistettavaa pariisilaisuutta ja kiinalaisuutta.

Parhaiten voi tarkkailla kaupunkia ja sen vilinää, kun pysähtyy ravintolaan, ottaa alleen pienen muovituolin ja asettuu paikallisten tavoin katukivetykselle nauttimaan antimia. Mopoliikenne on Hanoissa ainutlaatuista. Toki se on sitä muuallakin Vietnamissa, mutta Hanoi, o'boy!

Hoan Kiem järvi

Hanoin keskellä on Hoan Kien järvi, jonka ympärille kaupunki kiertyy. Kiersimme järven sunnuntaiaamuna ja näimme aamuvoimistelijat, temppelivierailijat ja kauniit neidot ja hääparit, jotka kuvauttivat itsensä järven rannalla.

Cyclo-kuskit polkivat verkkaisesti ahtaita kujia mopovilinässä. Ne eivät selvästikään olleet katoavaa perinnettä.

Tärkeä hanoilainen juttu ovat kahvilat, niissä saa vietnamilaista paahtotuoretta kahvia, joka usein jauhetaan paikan päällä. Saa toki kaikenlaisia lajikkeita, niitä ostetaan laadun ja alkuperän mukaan. Kahvin kanssa tulee kyytipojaksi lasillinen laimeaa krysanteemiteetä.

Kolmisen päivää tallasimme Hanoin katuja. Emme käyneet Ho Chi Minhin mausoleumissa emmekä paljon muillakaan muistomerkeille. Kaupungin ja ihmisten katselu riitti.

Krysanteemityttö

Thaimaankodin grilliherkut

Thaimaankodin grillaushetkiä on jo ollut jokunen, eikä yhtään täyskymppiä. Nyt vihdoin saatiin sellainen!


Nyt on grilli kuumana, mutta myös keino lämmön säätelyyn on löytynyt. Ruittipullo!

Ruokalistalla meillä oli:

1. 2 white snapper kalaa. Olen aina ostanut samalta kalakauppiaalta ja nyt hän ymmärtää, miten haluan kalan käsiteltävän: siivous, pää pois, halki selkärankaa pitkin ja neljäksi palaksi. Itse sitten siistin lopputulosta ja marinoin kalat. Oliiviölyä, limettiä, korianteria, chiliä, suolaa.
2. 1/2 kiloa seepiaa. Siitä tarvitsee vain poistaa itse kynsimäiset rustot, kalakauppias on siivonnut sen valmiiksi. Marinaadiin: kalakastiketta, chiliä, riisiviinietikkaa.
3. 1/2 kg jättirapuja marinadissa: oliiviöljyä, chiliä, sitruunaa, suolaa.
4. Kana-satay vartaita, omatekemä satay-kastike: punaista currytahnaa, kookosmaitoa, palmusokeria, paahdettuja ja jauhettuja maapähkinöitä, limettiä.

Ravut ulos uunista. Helpottaa huomattavasti grillamista, kun on valoa. Sekin parannus edelliseen ja vaikuttaa selvästi tulokseen.

Nam, nam: kaikki onnistui, lisäkkeinä omatekemää aiolia, Big C-n äyriäiskastiketta ja punaista currya. Myös uuniperunoita ja paahdettua leipää.

Auringonlasku kattojen yllä Bangkokissa - Red Sky Centara Grand - hotellin kattobaari

Bangkokiin voi tulla Mae Phim'sta julksilla kulkuvälineillä (kuten olen aiemmin kirjoittanut) ja taksilla. Tämänkertainen viikonloppupyrähdys tehtiin taksilla menosuuntaan ja bussilla kotiin. Jos ei ole paljon tavaraa, matka taittuu melkein yhtä mukavasti molemmilla keinoilla.

Vanhojen tuttujen Bangkokin viihdykkeiden (ostokset, joki, temppelit...) halusimme nähdä Bangkoktin kattojen yläpuolelta. Niinpä siis päätimme suunnistaa hyvissä ajoin ennen auringonlaskua johonkin Bangkoin taivasbaareista.

Tunnetuin niistä on Le Bua ChaoPraya-joen varressa lähellä luksushotelleja, Shangri La ja Oriental. Sinne kuulemma vaaditaan muodollinen pukeutuminen, eikä varvassandaaleissa pääse sisään. Lisäksi paikka kuuluu olevan auringonlaskun aikaan niin täynnä, että näkymää ihailemaan on vaikea päästä.

Valitsimme Red Sky baariin, joka on uuden Centara Grand hotellin kattobaari ja sen alla illastusravintola komein näkymin. Hotelli sijaitsee uuden Central World - ostoskeskuksen yhteydessä ja sen löytäminen on keskivaikea haaste. Mutta sitkeys palkitaan! Central World on muuten vertaansa vailla mittakaavassa ja tarjonnassa kun se on uudelleenrakennettu 2010 vuoden tuhopolton jälkeen, jonka punaiset tekivät mellakoiden yhteydessä.

Red Sky on ympyrän muotoinen ja Bangkokin voi nähdä kaikista suunnista. Elämys. Jos suuntaa baariin kyllin ajoissa, voi istahtaa kohden auringon laskua - upea näky, mutta polttavan kuuma, riippuen tietysti tuulen suunnasta. 55. kerroksen korkeudessa tuuli viilentää kohdalle osuessa sopivasti.

Valo muuttuu joka hetki kunnes pimeä laskeutuu ja baari on valomeren keskipisteessä.

Auringonlaskun aikaan baarissa on happy hour: esim. 2 valkoviinilasillista 300 thb + verot.

Pimeän laskeutuessa baarin ympärillä olevat valokaaret alkavat vaihtaa väriä ja bändi alkaa soittaa. Täällä ymmärretään käsite "taustamusiikki", se ei ole kovin yleistä Thaimaassa.




Mae Phim'sta Pattayalle

Meilla on vieraita Suomesta jotka halusivat Pattayalle, tuohon kyseenalaisen kuuluisaan naapurikylaan. Sinne paasee helposti minivanilla Ban Phe'sta, mutta talla kertaa valitsimme viisaasti taksin. Oli perjantai ja liikenneryysis sen mukaista. Kaikki matkalla Pattayalle "eating, drinking and doing everything - especially doing everything" taksikuskimme Tony valisti.

+37C

Perussetti on vierailla Pattaya Beachilla, jossa rantakadun varrella tyttobaarit ja rannan puolella kapea beach. Baareja, rihkamaa, tyttoja, tyttopoikia ja tietysti punakoita farang'eja, itsemme mukaan lukien. Ja kun aurinko laskeutuu, korvia sarkeva meteli!

Pattaya Beachin tuntumassa on myos Central Festival Pattaya ostoskeskus, joka on ainakin naisille mieluisa keidas Pattayan hornankattilasta. BKK:n ostarit peittoavat taman mennen tullen, mutta hyvia loytoja voi aina tehda. Talla kertaa Jim Thompson outlet, joka on ostarin helmi, oli remontissa - aukaistaan lahiaikoina. Harmi!

Vaihtoehtoinen kohde Pattayalla - Sanctuary of Truth

Googlettelin ahkerasti, mita Pattayalla voisi nahda: Mini-Siam - ei, kelluvat markkinat - ei, elaintarha ja elamyspuisto - ei. Huom. lampotila huiteli neljaakymmenta.

Loysin tietoa puisesta temppelista, maailman suurin puurakennus, niin jossain hehkutettiin, kuvissa temppelin nakoinen. Tama outo ja kaunis rakennus sijaitsee niemessa, jonne taksikuski ansiokkaasti pujotteli. Vasta jo kayntimme jalkeen selvisi, ettei pyhakko ole vanha: thai bisnesmies, Lek Viriyaohant, on aloittanut projektin 1981 ja sen on maara valmistua 2025 - rakennustyo on siis kaynnissa koko ajan ja niemessa sijaitsee veistamo, jossa temppelin hahmoja tyostetaan.

Rakennus on hyodyntaa alueen eri uskontojen tyyleja: khmer, buddhalaisuus, hinduismi. Tunnelma on fantastinen, puuveistokset henkeasalpaavan virtuoosimaisia. Rakennukseen, johon tuuli puhaltaa merelta, paasee sisaan. Kokemus on merkillinen. Pyhakolla on oma veppisivu, josta voi lukea paikan filosofiaa

Jos yhtaan kiinnostaa virtuoosimainen puunveistotaide, oudonkiehtova aasialainen tunnelma niin tanne kannattaa Pattayan reissulla myos suunnata. Ei tosiaan tule ensimmaisena mieleen kun kuulee nimen Pattaya.

Maaliskuussa Thaimaahan

Edellinen päivitys on kirjoitettu marraskuussa. Pimeä talvi on takana ja kun kevättalven valo on jo kirkas suuntasimme taas Thaimaankotiin. Terve siis Mae Phim. Huomenna on viikko siitä kun tulimme ja nopeasti se lennähti.

Thaimaankodin pidossa on jotain samanlaista kuin veneilyharrastuksessamme: kauden alussa on aina vimmattu paikkojen kunnostus ja siistiminen. Vene rapistuu pressun alla talvella ja Thaimaankoti vaatii huoltoa korkeasesongin ja sadekauden jälkeen. Tällä kertaa ei ollut katto vuotanut - yksi vesiputki sen sijaan oli, joten perinteistä remonttirumbaakin on tiedossa.

Viikon aikana olen saanut aikaan seuraavaa:

Kaikki sohvanpäälliset pesty, terassilla ja sisällä. Meillä on kylmäpesukone - tosiaankin se on ihan yleinen malli täällä ja meni kotvanen ennen kuin tajusin, ettei ole kuin yksi pesulämpötila: haalea. Oxivanshia peliin ja liotus paljussa, sitten kone jauhamaan ja tulos on kohtalainen.

Minulle on ostettu tyttöjen mopo, Suzuki Skydrive 125. Mopon osto onkin suoritus sinänsä ja se, minkä pelin valitsin johtui suurelta osalta siitä, että löysimme Suzuki-kaupasta innokkaan englanninkielentaitoisen kauppiaan: huollatti samaan hintaan miehen Hondan ja hoiti sen vakuutukset ajan tasalle, lupasi virittää tarakalle tavara-boxin, kun malliin ei löytynyt sopivaa ja kärsivällisesti selvitti meille dokumenttibyrokratian. Ei kuulosta vaikealta, mutta kolmen tunnin hikinen homma tuo kaupanteko oli. Olimme tyytyväisiä suoritukseen, kun poljimme kotiin pienellä Suzukilla Ban Phe'sta ja Honda jäi hyvään hoitoon.


Kaupanpäällisinä tyylikäs ja takuulla turvallinen kypärä mallia potta
ja musta nailon-pusakka, jossa lukee Suzuki ja jotain thaikuksi
- taitaa saada portinvartijapoika lahjoituksen.

Olen itse ajanut orkideakauppaan hakemaan uudet kukat pöydille ja torille täyttämään hedelmävarastot, joskin vaadin miehen mukaan kuskaamaan tavarakuormaa.

Kerran on myös grillattu - ei mikään varsinainen gurmee-suoritus ollut tuo, possua ja kanaa, mutta jostain on aloitettava. Sen sijaan olen onnistunut kelvollisesti fileeraamaan paikallisen herkkukalan (white snapper), jonka hain rantatorilta. Ja sitten tietysti myös paistanut sen. Niin, ja keitin kelvollista tom kha gai'ta.

Ja tietysti on kasteltu pihaa, jota ei koskaan sadekauden ulkopuolella voi kastella liikaa.

Tästä se on taas lähtenyt käyntiin: thaimaanelämä. Kyllä tässä vielä ehditään seikkaillakin, ainakin matka Hanoihin on tiedossa ja varmasti monta yllätystä.