Liikuminen Mae Phim'ssa - sivuvaunumopolla, polkupyörällä, autolla ja julkisilla kulkuneuvoilla

Mae Phimi'ssa on ihanaa kulkea rantaa edes takaisin, mutta usein ei jaksa taivaltaa omin jaloin. Päiväsaikaan on kuuma, vaikka tuuli mereltä puhaltaakin kivasti. Sitäpaitsi pitää päästä kauppaan, kylälle. ulos syömään, sinne ja tänne. Liikenne on vasemmanpuoleinen, se kannattaa pitää mielessä liikkuu miten hyvänsä, vaikka jalan - ja erityisesti jos liikku jalan.

Aina löytyy tarkoitukseen sopiva menopeli helposti, jos moottoriajoneuvoa halajaa, kannattaa korkeasesongin aikana sellainen varata jo ennen matkaa. Talossamme on kaksi polkupyörää - yksi naisten ja yksi miesten mallia. Niillä pärjää ihan kivasti kylän kauppareissun ja ennen kuin päivä yltyy kuumaksi, voi pyörällä hyvin heittää kuntolenkin ja katsella maalaismaisemaa sisämaassa: kaunista ja rauhallista. 

Phawenee Spa on niin lähellä, että sinne käveleekin helposti, mutta polkupyörällä vielä helpommin.

Kätevin kulkuneuvo perheen kanssa ja muutaman viikon matkalla on sivuvaunullinen mopo.  Sillä ajelee kauppa- ja ravintolamatkat ja hurauttaa myös Mae Phim Beach'ia etäämmille rannoille kuten CocaCola Beachille. Moottoriajoneuvon kuljettajalla tulisi Thaimaassa olla kansainvälinen ajokortti ja moottoriajoneuvon luonnollisesti vakuutettu. Jos kansainvälistä ajokorttia ei ole ja poliisi sitä kyselee, selviää tilanteesta pienillä sakoilla.  Kypärä on syytä pitää päässä, vaikka vauhti ei ole kova. Mopon kuljettajalla se on pakollinen, mutta kyydittävillä ei. 

Kylätietä on kiva ajella sivuvaunumopon kyydissä, erityisesti, kun on erinomainen kuski.

Kiva ja halpa paikallinen kulkuneuvo on song taew, lavataksi. Kyyti on edullista, kuten kuvasta näkyy. Hinnat olivat viime kesänä samat - kuva on vanhempi.

Lavataksilla pääsee Ban Phe'n, Rayongiin ja toiseen suuntaan ajaessa Ban Kram'n kylään, jossa on mm. "Big Tree Market". Kyyti Rayongiin saattaa vaatia kärsivällisyyttä, sillä ainakaan suuren puun päätepysäkiltä autot eivät lähde aikataulun mukaisesti, mutta kuitenkin noin pari kertaa tunnissa. Ruuhka-aikaan saattaa auto olla tupaten täynnä, onneksi tuuletus on hyvä paitsi sateella, kun sivujen muovit on laskettu alas suojaamaan matkustajia. Jos song taew on kovin täynnä, matkustajia seisoo myös takatasanteella, se on yleensä nuorten miesten osa.

Thaimaankodista jaksaa juuri ajella mopolla Ban Phe'hen, jonne on matkaa reilut parikymmentä kilometria. Siellä saattaa olla vilkastakin, mutta heti rantakadulta sisämaahan päin on hiljaisia katuja, joilla on värikkäitä kauniita taloja ja pieniä kauppoja.

Pidempää matkaa taittaessa voi kulkea bussilla tai vuokrata auton kuljettajalla tai ilman Quality Voyagelta. Ei ole kauhean kallista käytää kuljettajaa, päivämatka henkilöautossa Pattayalle maksaa 2200 thb eli viitisenkymmentä euroa.

Ja sitten on tietysti bussit, joita kulkee tiheästi ja joista monet ovat tosi hienoja. Kaikkein komeimpia kaksikerroslaitoksia sanotaan VIP-busseiksi ja niissä on todella mukavaa matkustaa pitkiä matkoja. Rayongista pääsee VIP-bussilla vaikkapa Chiang Maihin. Kyyti kestää yön yli ja maksaa 1000thb. Ja thaimaalaisessa bussissa on aina bussiemäntä, joka jakaa matkan alkajaisiksi keksipaketin ja pullon vettä.

Ban Kram - läheinen kylä Mae Phim'sta itään

Pieni retki Mae Phim'sta 

SeaBreeze'sta itään ajelemalla viitisen kilometriä tulee Ban Kram'n kylään, jossa sijaitsee päräyttävä muistomerkkipuisto Sunthon Phu Monument.



Sunthon Phu oli Thaimaan Shakespeare'ksikin kutsuttu kuninkaallinen runoilija, joka eli 1800-luvun alussa Rama II:n hovissa ja jonka isä oli kotoisin juuri noilta kulmilta. Hänen runojensa hahmoja on esitetty puiston patsaissa, jotka ovat farangin silmin - öö - hämmästyttäviä.

Tämä taruaolento pistää silmään Mae Phim'n suunnasta ajaessa. Korkeutta arviolta nelisen metriä.

Tässa itse herra Sunton Phu.

Alueella näkee usein koululaisbusseja, selvästikin puisto on suosittu luokkaretkikohde. Matkamuistomyymälöitä on alueen reunoilla ja niista saa monen moista simpukoista valmistettua rihkamaa ja muutakin.

Hämmästyttävä matkamuisto.

Jatka retkeä sisämaahan katselemaan aitoa Rayongilaista maaseutua 

Ihanasti sopii kirkkaat värit tropiikkiin. Katu jatkuu Ban Kramin läpi kohti Klaengia.

Matkan varrella voi poiketa parturiin siistiytymään. Homma sujuu käden käänteessa ja maksaa ehkä 100 thb, eikä lopputulosessakaan ollut valittamista.

Ja aina osuu matkan varrella kohdalle kuppila, jossa saa hyvää ruokaa. Tässä nuudelipaikka Klaengin tien varressa.

Meriruokaa grilliin Mae Phim'ssa

Taloltamme kolmen kilometrin päässä, Mae Phim'n pienessä keskustassa on kalatori, joka tarjoaa antimiaan paikallisille ja turisteille, jotka saapuvat etupäässä Bangkokista viettämään vapaapäiviään ihanalle puuterirannalle. Thaimaalaiset ovat näppäriä grillaamaan melkein missä vain pienillä savipottigrilleillään, joiden hiillosta säädellään huiskuttamalla lehväviuhkaa. Viikonloppuisin ne käryävät rannan ja tien välisellä kaistaleella. Niinpä siis mekin olemme innostuneet grillaamaan ja tekemään ostoksia kalatorillamme, jonne suuntaan heti aamusta, kun meren hedelmät on juuri nostettu pöytään.

Tästä vasemmalle alkaa tori. Kuvassa kaikki rannan liiketoimien elementit: kalastajavene, mopo, rantatuoli- ja varjo ja vauhtivekotin, jota vedetään vesiskootterin perässä

Tori on meren ja tien välissä ja siitä puhaltaa tuuli mukavasti läpi, niin että ostosalue on yllättävän raikas. Monessa kojussa on myös meren puolella pöydät  ja asiakas voi halutessaan istua nauttimaan meren herkut suoraan paikan päällä. Tarjolla on mitä valikoima uppopaistettua tai höyrytettyä kokonaista kalaa, erilaisia rapuja ja simpukoita tulisilla mausteilla - chilillä ja viherpippurilla - ja tietysti tom yam gung (mausteinen rapukeitto) ja tom yam talay (sama keitto jossa rapuja, mustekalaa ja kalaa).

Torilta saa myös kätevästi "puolivalmisteita": kuorittuja ostereita ja erilaisia simpukoita, kuivattuja rapuja, maustekastilleita ja tulisia marinadeja, jotka on juuri tehty myyntipöytään. Yleensä ostan ainakin yhden marinadin torilta.

Myyjät ovat mukavia ja avuliaita, täällä on aito maalaistunnelma ja neuvotonta farangia autetaan ostosten tekemisessä. Tältä torilta ostettu ruoka on aina ollut ensiluokkaista. Olen jopa onnistunut saamaan kokonaisen kalan pilkottuna haluamallani tavalla, lähes fileiksi, niin että viimeistely kotona on ollut enää pieni vaiva.

Mustekala on kätevää grillattavaa, mutta simpukat ovat toistaiseksi osaltani jääneet tiskiin, vaikka niissä on kauniin näköinen valikoima. Kala on aina jääpedillä ja kun kuljetan sitä kylmälaukussa, saan sen halutussani pakattuna jäihin.

Ostokset ova meikäläisittäin edullisia. Seepia maksaa 200thb, eli noin 5€ / kg. Ja se on täyttä tavaraa.

Tässä peratut herkut valmiina marinaadiin ja sitten grilliin.

Gung eli ravut, tällä kertaa torilla ei ollut isoja king tiger prawn -rapuja, jotka ovat ihania grillissä.

Nämä kaverit näyttävät sinisimpukoilta, Ehkäpä vielä rohkeasti
kokeilen, mutta varminta on olla tarjoamatta
ensimmäistä kokeilua vieraille.

Simpukat ovat halpoja ja ravintoloissa niitä voi maistella mitä erilaisimmilla kastikkeilla, yleensä maut ovat vahvoja. Joskus olen valinnut simpukka-annokseni vain tökkäämällä listaan,
aina valinta ei ole ollut onnistunut.

Jopa jälkiruuan voi ostaa torilta mukaansa. Lehvään on kääritty kookosmössöä, joka grillataan kypsäksi. Näitä myydään rantatien nuudelikärryissä ja usein ravintoloiden edessä myös ohikulkijoille.

Maaliskuussa Thaimaahan

Edellinen päivitys on kirjoitettu marraskuussa. Pimeä talvi on takana ja kun kevättalven valo on jo kirkas suuntasimme taas Thaimaankotiin. Terve siis Mae Phim. Huomenna on viikko siitä kun tulimme ja nopeasti se lennähti.

Thaimaankodin pidossa on jotain samanlaista kuin veneilyharrastuksessamme: kauden alussa on aina vimmattu paikkojen kunnostus ja siistiminen. Vene rapistuu pressun alla talvella ja Thaimaankoti vaatii huoltoa korkeasesongin ja sadekauden jälkeen. Tällä kertaa ei ollut katto vuotanut - yksi vesiputki sen sijaan oli, joten perinteistä remonttirumbaakin on tiedossa.

Viikon aikana olen saanut aikaan seuraavaa:

Kaikki sohvanpäälliset pesty, terassilla ja sisällä. Meillä on kylmäpesukone - tosiaankin se on ihan yleinen malli täällä ja meni kotvanen ennen kuin tajusin, ettei ole kuin yksi pesulämpötila: haalea. Oxivanshia peliin ja liotus paljussa, sitten kone jauhamaan ja tulos on kohtalainen.

Minulle on ostettu tyttöjen mopo, Suzuki Skydrive 125. Mopon osto onkin suoritus sinänsä ja se, minkä pelin valitsin johtui suurelta osalta siitä, että löysimme Suzuki-kaupasta innokkaan englanninkielentaitoisen kauppiaan: huollatti samaan hintaan miehen Hondan ja hoiti sen vakuutukset ajan tasalle, lupasi virittää tarakalle tavara-boxin, kun malliin ei löytynyt sopivaa ja kärsivällisesti selvitti meille dokumenttibyrokratian. Ei kuulosta vaikealta, mutta kolmen tunnin hikinen homma tuo kaupanteko oli. Olimme tyytyväisiä suoritukseen, kun poljimme kotiin pienellä Suzukilla Ban Phe'sta ja Honda jäi hyvään hoitoon.


Kaupanpäällisinä tyylikäs ja takuulla turvallinen kypärä mallia potta
ja musta nailon-pusakka, jossa lukee Suzuki ja jotain thaikuksi
- taitaa saada portinvartijapoika lahjoituksen.

Olen itse ajanut orkideakauppaan hakemaan uudet kukat pöydille ja torille täyttämään hedelmävarastot, joskin vaadin miehen mukaan kuskaamaan tavarakuormaa.

Kerran on myös grillattu - ei mikään varsinainen gurmee-suoritus ollut tuo, possua ja kanaa, mutta jostain on aloitettava. Sen sijaan olen onnistunut kelvollisesti fileeraamaan paikallisen herkkukalan (white snapper), jonka hain rantatorilta. Ja sitten tietysti myös paistanut sen. Niin, ja keitin kelvollista tom kha gai'ta.

Ja tietysti on kasteltu pihaa, jota ei koskaan sadekauden ulkopuolella voi kastella liikaa.

Tästä se on taas lähtenyt käyntiin: thaimaanelämä. Kyllä tässä vielä ehditään seikkaillakin, ainakin matka Hanoihin on tiedossa ja varmasti monta yllätystä.

Markkinaherkut

Ylakylalla on markkinat kaksi kertaa viikossa, sunnuntaina ja tiistaina. Ne ovat meita lahinna ja mopolla sinne pyrahtaa vartissa. Olenpa uskaltautunut ajamaan sinne itsekin, vaikka hyorina tiella markkinapaikan lahistolla on melkoinen. Aina olen kuitenkin selvinnyt ehjana ja vahan ylpeana takaisin. Markkinoita on joka kylalla, mutta milloin, sita on vaikea tietaa. Mae Phim'n rannassa on joka arkipaiva kalatori. Olemme olleet ylakylan torin vakioasiakkaita.

Nykyaan olen kohtuullisen osaava asiakas, jonkun verran kun kokkailenkin. Silti on ihan huimasti sellaisia ruoka-aineksia, joita en tunne, enka koriini laittaisi suurin surminkaan.

Torilla porisevat kaikenlaiset padat ja grillit karyavat. Ihania tuoksuja ja myos hirveita lemahduksia. Olen oppinut paljon uusia juttuja toriostoksilla, kuten laab mu, tulinen possun jauhelihasalaatti, joka toimii loistavana soossina pastalle tai kuperassa pannussa paistetut kookosletut. Mangoja ostan aina kilokaupalla, kassissa saattaa kerralla olla viisi kiloa hedelmia. Hedelmista monet ovat sellaisia, joita ei nae Suomessa, kuten mangosteen, jossa kovan tumman kuoren alla on kirkkaanvalkoinen pienen mandariinin kokoinen hedelma, kuulemma ihan supervitamiinipommi ja herkullinen!

Ja kananmunat! Ne ovat pihakanojen munimia ja aina tuoreita - eli omelettia tulee tehtya, shiitakkeita siihen paistelen mukaan ja kevatsipualia. Tosi paljon ostan myos korianteria, chileja ja aitejen tekemia currytahnoja, vahvoja kuin mitka!

Kaupasta ostetaan pakatut elintarvikkeet ja juomat:  Chang-olutta, "wiskya", joka on varmaan poltettu riisista, soodaa, tuoremehua ja maitoa kahviin. Suurin osa sapuskasta ostetaan markkinoilta.

Markkinat ovat hauska tapahtuma, on ihan huippua seurata kaupantekoa ja kokeilla uusia juttuja. Mitaan vatsatauteja ei ole ikina saatu, pain vastoin, tori ruoka on aina ihanan freesia.