Thaimaankoti ja kukkiva puutarha odottaa meitä kesällä

Kesälomakausi on parhaimmillaan Suomessa. Helsinki hiljenee ja lomalaiset siirtyvät kesämökeille. Niin mekin aiomme tehdä, joskin vähän kauemmas. Thaimaankoti on ollut monena kesänä loistava kesäkotimme. Odotan sitä jo kovasti.

Odotan siltä samanlaisia asioita, kuin kesäkodilta Suomessakin ja myös erilaisia. Eniten odotan  puutarhan jälleennäkemistö: kesällä sataa ja on kuuma, puutarha on rehevimmillään. Koskaan ei tiedä, mikä on menestynyt ja mikä kärsii tai on kuollut kokonaan. Puutarhanpito on ollut kokeilua, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Kaksi vuotta sitten heinäkuussa otettu kuva Thaimaankodin puutarhasta. Limetti teki silloin paljon hedelmiä. Kun lähdimme viimeksi huhtikuussa, ei puussa ollut kukan kukkaa - ei siis hedelmiäkään odotettavissa.

Tupsulatvaiset palmut, jotka kasvoivat huonosti terassin edessä on korvattu bougainvilloilla. Niiden kukinta-aika ei ole kesällä, ne voivat jopa pudottaa lehtensä. 

Hibiscucset ovat ihania, mutta ne eivät ole menestyneet kovin hyvin. Niihin tulee jatkuvasti ötököitä, jotka herkuttelevat lehtien versoilla.

Odotan tietysti paljon muutakin: grillausta perheen kanssa iltaisin - kalaa, kanaa ja kyytipoikana salaattia, ajelua skoballa maaseudun kyläteitä. Aitoa tunnelmaa löytyy heti kun lähtee liikenteeseen ja poikkeaa pikkuteille.

Maaseudun rauhaa ja laiduntavia puhveleita. 

Ja tietysti odotan että saan syödä thaimaanherkkuja, aina tuoreita, raikkaita, makeita, ihania... Kesällä torilta voi löytää mangosteen-hedelmiä. Ne ovat ehkä vähän nektariinin makuisia, ihania vitamiinipommeja. Ja tietysti kaikkea muutakin hyvää on tarjolla tienvarsien kojuissa, toreilla  ja pihalle laitoin lähtiessäni italialaisen basilikan viereen korianteria.. Nam!

Mangosteen on oudon näköinen , mutta paksun tumman kuoren alla on kirkkaanvalkoinen, lohkoinen hedelmä.

Puutarha Mae Phim'ssa

Kun ostimme talon, ajattelin, että kaikki kasvaa kohtisten Thaimaassa kuin itsestään. Nyt olemme harjoitelleet neljättä vuotta ja tiedämme paremmin: puutarhanhoito on prosessi eikä projekti. Jotkut kasvit tulevat vain käymään, jotkut jäävät asumaan. Joka tapauksessa pihamme on suurimpia ilonaiheitani Thaimaan elämässä.

Kaiken on joutunut alottamaan alusta, yrityksen ja erehdyksen kautta. Usein ensimmäinen tunne Suomesta tullessa on pettymys, kun edelliskerran istutukset ovat kituliaina tai kuivuneina odottamassa. Mutta alun tyrmistyksen jälkeen on kiva yrittää uudelleen ja onhan toki menestystarinoitakin, jotkut kukat ja kasvit ovat päättäneet asettua pihallemme.

Etupihalle on yritetty jo useaa kasvia näkösuojaksi, huonolla menestyksessä. Keväällä
istutin siihen kaksi bougainvilleaa. Kevättalvi ei ole niille sopiva istutusaika, sillä silloin
niillä on lepoaika, mutta ne ovat sitkeitä ja sopivat hyvin ilmastoon. Odotan toiveikkaana
näkeväni ne verhmaina ensi syksynä.

Puutarhuri hoitaa, kun emme ole paikalla (ja silloinkin kun olemme)

Tärkeä juttu pihan hoidossa on tietenkin se, että on vastuunsa kantava puutarhuri tekemässä ainakin välttämättömän eli kastelun talviaikaan. Silloin kun Thaimaassa sataa, tarvitaan myös reilusti lannotteita, sillä runsaat sateet huuhtovat maasta niin ravinnon kuin itse mullakin. Minne ihmeeseen se aina häviää!

Meidän tärkeä puutarhurimme on Jum. Hän työskentelee SeaBreeze alueella ja hoitaa miehensä kanssa monta puutarhaa. Löysimme hänet, kun tarkkailimme mitkä naapuripihoista ovat hyvin hoidettuja.

Jumilla on paljon töitä, monet haluavat käyttää osaavaa ja ahkeraa pariskuntaa. Isommat ja raskaammat hommat kuten istutustyöt ja puiden leikkauksen hän hoitaa yhdessä aviomiehensä kanssa.

Ulkotöiden tekijät suojautuvat Thaimaassa runsaalla vaatetuksella, joka suojaa myös
kuumuudelta. Puutarhurimme Jum kulkee aina kumisaappaissa, sillä tiheissä pensaikoissa
saattaa olla myös kääremeitä.

Minulla on ollut terassin portailla lootuksia jo kolme vuotta. Ne eivät ole kaikkein helpoimmat ja varmimmat kukat, kun olemme poissa suurimman osan vuotta, mutta olen halunnut kasvattaa  niitä, sillä ne ovat ehdoton lempikukkani. Lootuksia on monenlaisia ja niitä näkee kasvavan villinä suurina alueina kosteikoissa.

Lootukset kasvavat vedessä ja mudassa, ne eivät saa koskaan kuivua. Jo pelkät suuret, pyöreät lehdet ovat kauniita, kun valo siivilöityy niiden läpi. Kukat eri vaiheissaan ovat majesteettisia, mutta kukkivat nopeasti ja siemenkotakin on koristeellinen. Taidanpa omistaa ihan oman jutun lootuksilleni.

Jum karsiii lootusruukun juurakoita.

Lootukset kasvattavat myös suuren juurakon, joka tukehduttaa itse itsensä. Niinpä niitä täytyy karsia tai uusia aika ajoin.

Lootuksen kasvattaminen on mutaista ja sotkuista hommaa, silti palkitsevaa.

Kukkaihanuus alullaan

Sitten on tietysti orkideat!

Orkideoja voisi ostaa ja levitellä miten paljon tahansa. Ne ovat lahottajakasveja ja tarvitsevat kasvualustan (kookospähkinän kuoren, puun, puuruukun jne.), mihin kiinnittää ilmajuuret. Ja orkidean pitää saada myös varjoa - se pitää huomioida aurinkoisella pihallamme. Olenkin saanut monet orkideat uusimaan kukintansa. Ja aina voi ostaa lisää.

Kukkien lisäksi pihalla on kiva tarkkailla liskoja jotka jähmettyvät jännästi paikoilleen ja niitä voi tuijotella pensaassa tai kivetyksellä pitkänkin aikaa.

Tässä komea kaveri tarkkailee elinpiiriään orkidean oksalla

Maaliskuussa Thaimaahan

Edellinen päivitys on kirjoitettu marraskuussa. Pimeä talvi on takana ja kun kevättalven valo on jo kirkas suuntasimme taas Thaimaankotiin. Terve siis Mae Phim. Huomenna on viikko siitä kun tulimme ja nopeasti se lennähti.

Thaimaankodin pidossa on jotain samanlaista kuin veneilyharrastuksessamme: kauden alussa on aina vimmattu paikkojen kunnostus ja siistiminen. Vene rapistuu pressun alla talvella ja Thaimaankoti vaatii huoltoa korkeasesongin ja sadekauden jälkeen. Tällä kertaa ei ollut katto vuotanut - yksi vesiputki sen sijaan oli, joten perinteistä remonttirumbaakin on tiedossa.

Viikon aikana olen saanut aikaan seuraavaa:

Kaikki sohvanpäälliset pesty, terassilla ja sisällä. Meillä on kylmäpesukone - tosiaankin se on ihan yleinen malli täällä ja meni kotvanen ennen kuin tajusin, ettei ole kuin yksi pesulämpötila: haalea. Oxivanshia peliin ja liotus paljussa, sitten kone jauhamaan ja tulos on kohtalainen.

Minulle on ostettu tyttöjen mopo, Suzuki Skydrive 125. Mopon osto onkin suoritus sinänsä ja se, minkä pelin valitsin johtui suurelta osalta siitä, että löysimme Suzuki-kaupasta innokkaan englanninkielentaitoisen kauppiaan: huollatti samaan hintaan miehen Hondan ja hoiti sen vakuutukset ajan tasalle, lupasi virittää tarakalle tavara-boxin, kun malliin ei löytynyt sopivaa ja kärsivällisesti selvitti meille dokumenttibyrokratian. Ei kuulosta vaikealta, mutta kolmen tunnin hikinen homma tuo kaupanteko oli. Olimme tyytyväisiä suoritukseen, kun poljimme kotiin pienellä Suzukilla Ban Phe'sta ja Honda jäi hyvään hoitoon.


Kaupanpäällisinä tyylikäs ja takuulla turvallinen kypärä mallia potta
ja musta nailon-pusakka, jossa lukee Suzuki ja jotain thaikuksi
- taitaa saada portinvartijapoika lahjoituksen.

Olen itse ajanut orkideakauppaan hakemaan uudet kukat pöydille ja torille täyttämään hedelmävarastot, joskin vaadin miehen mukaan kuskaamaan tavarakuormaa.

Kerran on myös grillattu - ei mikään varsinainen gurmee-suoritus ollut tuo, possua ja kanaa, mutta jostain on aloitettava. Sen sijaan olen onnistunut kelvollisesti fileeraamaan paikallisen herkkukalan (white snapper), jonka hain rantatorilta. Ja sitten tietysti myös paistanut sen. Niin, ja keitin kelvollista tom kha gai'ta.

Ja tietysti on kasteltu pihaa, jota ei koskaan sadekauden ulkopuolella voi kastella liikaa.

Tästä se on taas lähtenyt käyntiin: thaimaanelämä. Kyllä tässä vielä ehditään seikkaillakin, ainakin matka Hanoihin on tiedossa ja varmasti monta yllätystä.

Lime tree - oman puutarhan satoa

Reilu vuosi sitten istutin limettipuun. Ajattelin, etta se olisi hyodyllinen ja kaunis: limea voi laittaa gin & tonic'n (vaikka kait oikeasti kuuluisi olla tavallista keltaista sitruunaa) ja se kuuluu moniin thai-ruokiin.

Moni puutarhayritykseni on menestynyt huonosti, mutta limetti kasvaa ja voi hyvin. Pakko kuitenkin myontaa, etteivat limettini ole erityisen mehukkaita. Nayttaisi silta, etta se tekee hedelmia koko ajan: puussa on seka sitruunoita, etta kukkia!

Taidanpa ottaa sitruunat mukaan, kun piakkoin lahdemme kohti pohjoista.

Toivon hartaasti, etta kun ensi kerralla tulemme, limetti on elossa ja taynna hedelmia. Ja vierailijat: nauttikaa sitruunaviipaleista drinkeissanne!