Liikuminen Mae Phim'ssa - sivuvaunumopolla, polkupyörällä, autolla ja julkisilla kulkuneuvoilla

Mae Phimi'ssa on ihanaa kulkea rantaa edes takaisin, mutta usein ei jaksa taivaltaa omin jaloin. Päiväsaikaan on kuuma, vaikka tuuli mereltä puhaltaakin kivasti. Sitäpaitsi pitää päästä kauppaan, kylälle. ulos syömään, sinne ja tänne. Liikenne on vasemmanpuoleinen, se kannattaa pitää mielessä liikkuu miten hyvänsä, vaikka jalan - ja erityisesti jos liikku jalan.

Aina löytyy tarkoitukseen sopiva menopeli helposti, jos moottoriajoneuvoa halajaa, kannattaa korkeasesongin aikana sellainen varata jo ennen matkaa. Talossamme on kaksi polkupyörää - yksi naisten ja yksi miesten mallia. Niillä pärjää ihan kivasti kylän kauppareissun ja ennen kuin päivä yltyy kuumaksi, voi pyörällä hyvin heittää kuntolenkin ja katsella maalaismaisemaa sisämaassa: kaunista ja rauhallista. 

Phawenee Spa on niin lähellä, että sinne käveleekin helposti, mutta polkupyörällä vielä helpommin.

Kätevin kulkuneuvo perheen kanssa ja muutaman viikon matkalla on sivuvaunullinen mopo.  Sillä ajelee kauppa- ja ravintolamatkat ja hurauttaa myös Mae Phim Beach'ia etäämmille rannoille kuten CocaCola Beachille. Moottoriajoneuvon kuljettajalla tulisi Thaimaassa olla kansainvälinen ajokortti ja moottoriajoneuvon luonnollisesti vakuutettu. Jos kansainvälistä ajokorttia ei ole ja poliisi sitä kyselee, selviää tilanteesta pienillä sakoilla.  Kypärä on syytä pitää päässä, vaikka vauhti ei ole kova. Mopon kuljettajalla se on pakollinen, mutta kyydittävillä ei. 

Kylätietä on kiva ajella sivuvaunumopon kyydissä, erityisesti, kun on erinomainen kuski.

Kiva ja halpa paikallinen kulkuneuvo on song taew, lavataksi. Kyyti on edullista, kuten kuvasta näkyy. Hinnat olivat viime kesänä samat - kuva on vanhempi.

Lavataksilla pääsee Ban Phe'n, Rayongiin ja toiseen suuntaan ajaessa Ban Kram'n kylään, jossa on mm. "Big Tree Market". Kyyti Rayongiin saattaa vaatia kärsivällisyyttä, sillä ainakaan suuren puun päätepysäkiltä autot eivät lähde aikataulun mukaisesti, mutta kuitenkin noin pari kertaa tunnissa. Ruuhka-aikaan saattaa auto olla tupaten täynnä, onneksi tuuletus on hyvä paitsi sateella, kun sivujen muovit on laskettu alas suojaamaan matkustajia. Jos song taew on kovin täynnä, matkustajia seisoo myös takatasanteella, se on yleensä nuorten miesten osa.

Thaimaankodista jaksaa juuri ajella mopolla Ban Phe'hen, jonne on matkaa reilut parikymmentä kilometria. Siellä saattaa olla vilkastakin, mutta heti rantakadulta sisämaahan päin on hiljaisia katuja, joilla on värikkäitä kauniita taloja ja pieniä kauppoja.

Pidempää matkaa taittaessa voi kulkea bussilla tai vuokrata auton kuljettajalla tai ilman Quality Voyagelta. Ei ole kauhean kallista käytää kuljettajaa, päivämatka henkilöautossa Pattayalle maksaa 2200 thb eli viitisenkymmentä euroa.

Ja sitten on tietysti bussit, joita kulkee tiheästi ja joista monet ovat tosi hienoja. Kaikkein komeimpia kaksikerroslaitoksia sanotaan VIP-busseiksi ja niissä on todella mukavaa matkustaa pitkiä matkoja. Rayongista pääsee VIP-bussilla vaikkapa Chiang Maihin. Kyyti kestää yön yli ja maksaa 1000thb. Ja thaimaalaisessa bussissa on aina bussiemäntä, joka jakaa matkan alkajaisiksi keksipaketin ja pullon vettä.

Thairuokaa kokkaamassa Mae Phim'ssa

Cook with Pook

Thaimaassa on aina ruoka läsnä ja itsekin kokkaan mielelläni thai-ruokaa vapaalla tyylillä - Umi-style. Mae Phim'ssa on kuitenkin kiva mahdollisuus päästä kokkausoppiin joka on sekä viihdyttävää että hyödyllistä. Rouva Pook on rakentanut talonsa alakertaan sympaattisen opetuskeittön, jossa hän järjestää aina yhden menun käsittäviä kokkauskursseja maksimissaan neljälle osallistujalle. Osallistuin tällaiselle kurssille, jossa meni koko päivä. Ja hyvää ruokaahan siitä syntyi ja siinä ohessa oli tosi hauskaa.

Kokkasimme tällaisen menun:

• Kevätrullia
• Dippikastiketta
• Lasinuudelisalaatti jossa mereneläviä
• Keltaista kana-currya
• Pad thai nuudeleita

Curry-pasta tehtiin itse, samoin kastike salaatille ja kurkkulisäke. Lopuksi opettaja vielä pyöräytti taro-palloja kookosmaidossa jälkiruoksi, kun kurssilaisilta alkoi aika ja puhti loppua.

Pook oli asetellut kaikki ainekset kauniisti ja kurssilaisilla oli mukavat paikat, esiliinat ja välineet. Ei muuta kuin hommiin osaavan opettajan tuella. Kokkaustila oli ihanasti rakennettu aitauksen sisään talon terassille. Kuitenkin alkajaisiksi katsoimme eläinkirjasta mahdolliset eläinvierailijat, jottei kukaan säikähtäisi, jos niitä ilmaantuu. Ei hätää, kaikki kurssilaisemme olivat osa-aikaisia Mae Phim'n asukkaita ja jo tottuneita terasseilla tavattaviin vilistelijöihin.

Kokkikoulu ympäröivine viidakkoineen on jo elämys. Ihana tunnelma, joka päivän kuluessa pidemmälle muuttui tosi kuumaksi. Pook oli varautunut asiaan ja asetteli aidan ulkopuolelle auringonvarjot. Muutenkin Pook on miettinyt kokkikoulukonseptinsa taitavasti ja loppuun asti, tilat ja järjestelyt ovat hyvät.

Viidakko ympäröi Pook'n kokkikoulua. Kokatessa voi katsella perhosia ja lintuja.

Tässä valmistuu keltainen currytahna kanacurryyn

• 2 rkl silputtua sitruunaruohoa
• 6 kpl pientä kuivattua chiliä, jotka on liotettu pehmeiksi
• 6 rkl silputtua ja paahdettua ja shalottisipulia
• 2 rkl paahdettua valkosipulia
• 2 tl paahdettua tuoretta inkivääriä
• 2 tl suolaa
• 2 tl ohueksi leikattua galangal-juurta
• 2 rkl paahdettuja inkiväärinsiemeniä
• 2 tl paahdettuja kuminansiemeniä
• 4 tl curry-jauhetta
• 1 tl katkaraputahnaa

Ainekset laitetaan mortteliin ja mäiskitään hienoksi ja tasaiseksi tahnaksi.

Tässä porisee keltainen curry, joka on intialaisvaikutteinen ruoka.
Thaimaan keittiöön ovat vaikuttaneet vahvasti Intia ja Kiina.

Keltainen Curry

200g kanafilettä suikaleina

100g kookoskermaa

650g kookosmaitoa

100g perunakuutiota

60 keltaista currypastaa

1 1/2 rkl palmusokeria

1 rkl kalakastiketta

1. Keitä kookoskermaa pannussa kunnes öljy erottuu pinnalle. Lisää currytahna ja jatka kypsennystä kunnes tuoksuu vahvasti.
2. Lisää kanat ja kypsennä. Lisää kookosmaito.
3. Vähennä lämpöä ja lisää peruna. Keitä, kunnes peruna on kypsää.
4. Lisää kalakastike ja palmusokeri, kuumenna ja tarjoa.

Kaikki pitävät kevätrullista, mutta onpa niissä näpertäminen.
Onneksi ei tarvitse tienata elantoaan niitä valmistamalla!

Näpertelyn tulos on kuitenkin ihana ja tuoksuva. Jopa dippikastike keitettiin itse chilistä ja sokerista.
Oivallus oli sekin, kuinka paljon thai-ruokaan käytetään sokeria. Ei se ole kauhean kevyttä!

Ihanin ruoka mielestäni oli raikas lasinuudelisalaatti, joka on myös ruokaisa, muttei paistettu ja sokerinen.

Tässä lasinuudelisalaatin ainekset, lisäksi vielä nopeasti kypsennettyä lasinuudelia, joka on tehty mung-pavuista.

Keltainen curry on valmista, samoin pad thai muudelit.

Näin pääset kokkikouluun Mae Phim'ssa

Jos joku vuokralaisemme tai muu Mae Phim'n kävijä on kiinnostunut kokkaamaan Pookin opastuksella, voi hänelle soittaa numeroon (thai-liittymästä) 086 073 9232. Pookin kokkikoulu on lyhyen matkan päässä Mae Phim'n kylältä ja hän järjestää tarvittaessa kyydin. Pook puhuu erinomaista englantia, päivän kokkikoulun hinta on 1000thb ja osallistujia voi olla enintään neljä. Yleensä kerätään ryhmä kasaan ja soitetaan Pookille. Hauskaa kokkausta!

Meriruokaa grilliin Mae Phim'ssa

Taloltamme kolmen kilometrin päässä, Mae Phim'n pienessä keskustassa on kalatori, joka tarjoaa antimiaan paikallisille ja turisteille, jotka saapuvat etupäässä Bangkokista viettämään vapaapäiviään ihanalle puuterirannalle. Thaimaalaiset ovat näppäriä grillaamaan melkein missä vain pienillä savipottigrilleillään, joiden hiillosta säädellään huiskuttamalla lehväviuhkaa. Viikonloppuisin ne käryävät rannan ja tien välisellä kaistaleella. Niinpä siis mekin olemme innostuneet grillaamaan ja tekemään ostoksia kalatorillamme, jonne suuntaan heti aamusta, kun meren hedelmät on juuri nostettu pöytään.

Tästä vasemmalle alkaa tori. Kuvassa kaikki rannan liiketoimien elementit: kalastajavene, mopo, rantatuoli- ja varjo ja vauhtivekotin, jota vedetään vesiskootterin perässä

Tori on meren ja tien välissä ja siitä puhaltaa tuuli mukavasti läpi, niin että ostosalue on yllättävän raikas. Monessa kojussa on myös meren puolella pöydät  ja asiakas voi halutessaan istua nauttimaan meren herkut suoraan paikan päällä. Tarjolla on mitä valikoima uppopaistettua tai höyrytettyä kokonaista kalaa, erilaisia rapuja ja simpukoita tulisilla mausteilla - chilillä ja viherpippurilla - ja tietysti tom yam gung (mausteinen rapukeitto) ja tom yam talay (sama keitto jossa rapuja, mustekalaa ja kalaa).

Torilta saa myös kätevästi "puolivalmisteita": kuorittuja ostereita ja erilaisia simpukoita, kuivattuja rapuja, maustekastilleita ja tulisia marinadeja, jotka on juuri tehty myyntipöytään. Yleensä ostan ainakin yhden marinadin torilta.

Myyjät ovat mukavia ja avuliaita, täällä on aito maalaistunnelma ja neuvotonta farangia autetaan ostosten tekemisessä. Tältä torilta ostettu ruoka on aina ollut ensiluokkaista. Olen jopa onnistunut saamaan kokonaisen kalan pilkottuna haluamallani tavalla, lähes fileiksi, niin että viimeistely kotona on ollut enää pieni vaiva.

Mustekala on kätevää grillattavaa, mutta simpukat ovat toistaiseksi osaltani jääneet tiskiin, vaikka niissä on kauniin näköinen valikoima. Kala on aina jääpedillä ja kun kuljetan sitä kylmälaukussa, saan sen halutussani pakattuna jäihin.

Ostokset ova meikäläisittäin edullisia. Seepia maksaa 200thb, eli noin 5€ / kg. Ja se on täyttä tavaraa.

Tässä peratut herkut valmiina marinaadiin ja sitten grilliin.

Gung eli ravut, tällä kertaa torilla ei ollut isoja king tiger prawn -rapuja, jotka ovat ihania grillissä.

Nämä kaverit näyttävät sinisimpukoilta, Ehkäpä vielä rohkeasti
kokeilen, mutta varminta on olla tarjoamatta
ensimmäistä kokeilua vieraille.

Simpukat ovat halpoja ja ravintoloissa niitä voi maistella mitä erilaisimmilla kastikkeilla, yleensä maut ovat vahvoja. Joskus olen valinnut simpukka-annokseni vain tökkäämällä listaan,
aina valinta ei ole ollut onnistunut.

Jopa jälkiruuan voi ostaa torilta mukaansa. Lehvään on kääritty kookosmössöä, joka grillataan kypsäksi. Näitä myydään rantatien nuudelikärryissä ja usein ravintoloiden edessä myös ohikulkijoille.

SeaBreeze lokakuussa

SeaBreeze'n ihanalla uima-allasalueella on jo lokakuussa säpinää ja mikä parasta, uima-allasravintolaa pyörittää ravintoloitsija kylältä. Ihan luxusta syödä lounasta allasravintolassa!

Ensimmäistä kertaa lokakuussa Thaimaassa

Lähdimme sunnuntaina Suomesta, kun kelloja käännettiin talviaikaan. Lähtiessä oli sysiharmaa tihkukeli ja alkuviikoksi luvattiin myrskyä Pohjanmeren suunnasta. Paras aika lähteä tropiikkiin - heti lähtiessä pyöri mielessä: kumpa voitaisi olla kevääseen, mutta kolme viikkoa ja kolme päivää, matkapäivät päälle, on hyvä sekin. Vaan kun eilen aamulla heräsin ja hipsin pihale aurinkoon, oli ensimmäinen ajatus: enää reilu kolme viikkoa!

Ensimmäisen päivän tunnelma on aina epätodellinen, tuttu ja outo yhtä aikaa. Mikä on muuttunut? Mikä on samoin? Miten kaikki - talo, puutarha, esineet - ovat selvinneet sadekaudesta. Tällä kertaa kohtalaisen hyvin.

Ja kylä kasvaa. Rannan pari condo-kerrostaloa kohoavat hyvää vauhtia, samoin pieni hotellin. Mae Phim'n pienelle kylälle ne tulevat merkitsemään talviasukkaiden merkittävää lisääntymistä. Idyllimme muuttuu, mutta samalla tuo vaurautta ja palveluita tullessaan.

Kun talviasukkaita tulee lisää, lisääntyvät myös palvelut. Avatarojen alakerrassa on kaksi pikku kauneushoitola yrittäjää ja Poppiesin tiloissa kolmas. Neljännenkin yrittäjän teipit olivat jo ikkunoissa, mutta paikka oli kiinni,

Ensimmäiset päivät kuluvat aikaeroa tasoittaessa, eikä ole kiire minnekään. Kynnet kauniiksi Avataran alakerrassa, uimista ja thairuokaa. Aina tullessa maistuu thairuoka verrattomalle ja on kiva  mennä tuttuihin ruokapaikkoihin, syödä vanhat suosikit ja tavata mukavat tutut ravintoloitsijat.

SeaBreezen allasravintola on avannut ovensa viime viikonloppuna ja nyt sitä pyörittää Sun Shine Bar'n - joka sijaitsee vähän matkaa kylän suuntaan - väki. Jopa ruokalista ja hinnat näyttivät olevan samat. SeaBreezen väki ottikin ravintoloitsijan ilolla vastaan ja lounasaikaan ravintola on ollut täynnä viimeistä paikkaa myöten, vaikka on vasta elokuu.

Tästä se taas lähtee. Lokakuu kääntyy marraskuuksi Thaimaankodissa ja väki lisääntyy päivä päivältä, ollakseen huipussaan joulun ja uuden vuoden aikaan. Ilma on nyt mitä parhain, ei pistävän kuuma, kuten keväällä, eikä luonto vielä huuda vettä kuten joulun jälkeen. Iloitsen joka hetkestä täällä.

Maaliskuussa Thaimaahan

Edellinen päivitys on kirjoitettu marraskuussa. Pimeä talvi on takana ja kun kevättalven valo on jo kirkas suuntasimme taas Thaimaankotiin. Terve siis Mae Phim. Huomenna on viikko siitä kun tulimme ja nopeasti se lennähti.

Thaimaankodin pidossa on jotain samanlaista kuin veneilyharrastuksessamme: kauden alussa on aina vimmattu paikkojen kunnostus ja siistiminen. Vene rapistuu pressun alla talvella ja Thaimaankoti vaatii huoltoa korkeasesongin ja sadekauden jälkeen. Tällä kertaa ei ollut katto vuotanut - yksi vesiputki sen sijaan oli, joten perinteistä remonttirumbaakin on tiedossa.

Viikon aikana olen saanut aikaan seuraavaa:

Kaikki sohvanpäälliset pesty, terassilla ja sisällä. Meillä on kylmäpesukone - tosiaankin se on ihan yleinen malli täällä ja meni kotvanen ennen kuin tajusin, ettei ole kuin yksi pesulämpötila: haalea. Oxivanshia peliin ja liotus paljussa, sitten kone jauhamaan ja tulos on kohtalainen.

Minulle on ostettu tyttöjen mopo, Suzuki Skydrive 125. Mopon osto onkin suoritus sinänsä ja se, minkä pelin valitsin johtui suurelta osalta siitä, että löysimme Suzuki-kaupasta innokkaan englanninkielentaitoisen kauppiaan: huollatti samaan hintaan miehen Hondan ja hoiti sen vakuutukset ajan tasalle, lupasi virittää tarakalle tavara-boxin, kun malliin ei löytynyt sopivaa ja kärsivällisesti selvitti meille dokumenttibyrokratian. Ei kuulosta vaikealta, mutta kolmen tunnin hikinen homma tuo kaupanteko oli. Olimme tyytyväisiä suoritukseen, kun poljimme kotiin pienellä Suzukilla Ban Phe'sta ja Honda jäi hyvään hoitoon.


Kaupanpäällisinä tyylikäs ja takuulla turvallinen kypärä mallia potta
ja musta nailon-pusakka, jossa lukee Suzuki ja jotain thaikuksi
- taitaa saada portinvartijapoika lahjoituksen.

Olen itse ajanut orkideakauppaan hakemaan uudet kukat pöydille ja torille täyttämään hedelmävarastot, joskin vaadin miehen mukaan kuskaamaan tavarakuormaa.

Kerran on myös grillattu - ei mikään varsinainen gurmee-suoritus ollut tuo, possua ja kanaa, mutta jostain on aloitettava. Sen sijaan olen onnistunut kelvollisesti fileeraamaan paikallisen herkkukalan (white snapper), jonka hain rantatorilta. Ja sitten tietysti myös paistanut sen. Niin, ja keitin kelvollista tom kha gai'ta.

Ja tietysti on kasteltu pihaa, jota ei koskaan sadekauden ulkopuolella voi kastella liikaa.

Tästä se on taas lähtenyt käyntiin: thaimaanelämä. Kyllä tässä vielä ehditään seikkaillakin, ainakin matka Hanoihin on tiedossa ja varmasti monta yllätystä.

Raksa 2 - grilli

 Vaikka viime talvena saimme remontista ja rakentamisesta mittamme täyteen, hiipi mieleeni kevään aikana ajatus uudesta projektista: puuhiiligrilli. Mielikuvituksessani grillasin lähitorin meren herkkuja: kalaa, jättikatkarapuja ja tuntemattomia äyriäisiä.

Eikä meille kelpaisi mikään pallogrilli! Muistelin italianlomalla Rocca Priorassa kokeiltua muhkeaa muurattua grilliä uima-altaan äärellä ja aloin googlettaa ja etsiä, josko löytäisin tulevalle grillillemme esikuvan. Ja löysinkin mielestäni aivan täydellisen.

Jo ensimmäisenä thaimaanpäivänämme rakennusmestarimme mr Nong (jota olemme kutsuneet myös mr Black'si) riensi luoksemme uusien toimeksiantojen toivossa. Ja olihan niitä: uima-allasta piti remontoida ja lisäksi aivan uusi haaste: grilli. Melko varmasti mr Nong työmiehineen ei ollut koskaan nähnyt moista laitosta, sillä Thaimaassa grillataan kevyin varustein. Grillaus on yleinen tapa valmistaa ruokaa: grillit käryävät mopojen kyydissä ja rannalla viikonlopunviettäjät grillaavat yksinkertaisissa savigrilleissä. Hiiliä saa ostaa Mae Phim'ssa useista rantapuodeista.

Valokuva grillistä ei riittänyt - tein lyijykynä-ja-viivain-menetelmällä mittapiirustukset, mitat sain laskemalla tiilet kuvasta. Työmääräarvio oli neljä päivää, kuulosti järkeen käyvältä. Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi: meillä riitti ohjelmaa, seurattavaa ja ihmeteltävää grillin rakennusvaiheissa lähes kolmeksi viikoksi.

Lopputulos on kuitenkin upea! Aluksi ajattelin, että liiankin upea, sillä tuntui kuin teräksinen piippu olisi loistanut silmiin ympäri koko korttelin. Silmä tottui ja loppujen lopuksi se tuntuu istuvan pihalle täydellisesti.

Ehdimme grillata kolme kertaa:
1) Kanan reisipaloja, jotka eivät ole helpointa mahdollista grillattavaa ensi kokeilulla. Lopputulos: Mustunut pinta, kuiva liha ja grillauksen jälkeen hiillos hehkui grillausvalmiina vielä tunnin - siis myös väärä ajoitus.
2) Kalaa foliossa, katkarapuja halsterissa. Grillasimme pimeän aikaan ja rapujen grillauksessa tarvitaan valoa - pitää nähdä, milloin kuori on muuttunut punaiseksi. Kokonainen kala sen sijaan onnistui hyvin, foliohomma on aika varma juttu.
3) Possun ulkofilettä tulisessa chilimarinadissa ohueksi leikkeeksi nuijittuna. Nyt onnistui täydellisesti sillä grillattava oli riittävän helppo ja ymmärsimme jo jotain grillauksen ajoituksesta.

Kun seuraavan kerran asustelemme talossamme Mae Phim'ssa, kuumenee grillimme takuulla usein. Toivottavasti saan jatkossa raportoida kulinaristisista onnistumisista, jotta ei tarvitse kuljettaa makkaraa Suomesta.

Myös lomaileville vieraille voi grillaaminen olla kiva kokemus ja vaihtoehto - rohkeasti vaan torille!

Lime tree - oman puutarhan satoa

Reilu vuosi sitten istutin limettipuun. Ajattelin, etta se olisi hyodyllinen ja kaunis: limea voi laittaa gin & tonic'n (vaikka kait oikeasti kuuluisi olla tavallista keltaista sitruunaa) ja se kuuluu moniin thai-ruokiin.

Moni puutarhayritykseni on menestynyt huonosti, mutta limetti kasvaa ja voi hyvin. Pakko kuitenkin myontaa, etteivat limettini ole erityisen mehukkaita. Nayttaisi silta, etta se tekee hedelmia koko ajan: puussa on seka sitruunoita, etta kukkia!

Taidanpa ottaa sitruunat mukaan, kun piakkoin lahdemme kohti pohjoista.

Toivon hartaasti, etta kun ensi kerralla tulemme, limetti on elossa ja taynna hedelmia. Ja vierailijat: nauttikaa sitruunaviipaleista drinkeissanne!

Let's Eat - Ja taas syödään!

Ruoka ja syominen - parhaita ajanvietteita ja nautintoja, erityisesti Thaimaassa. Mita enemman vietamme taalla aikaa, sita kiinnostavammaksi ruokaturismimme muuttuu. Tutuksi tulleista ruokalajeista erotan vivahteita, loydan todelliset taidonnaytteet ja uskaltaudun  innolla uusiin kokeiluihin. Kokeiltava ei todellakaan lopu!

Kun ei huvita kokeilla uutta, valitsen ennen koettua ja varmasti hyvaa. Green curry on suuri suosikkini - se voi olla kanaa, rapuja, possua tai vain kasviksia. Mae Phim'n parhaat green curryt ovat taman hetkisen kokemuksen perusteella The Kitchen ravintolassa ja Mon Bar'ssa. Suosikki lisakeruokani on pikapaistetut vihannekset - tassa kuvassa osterikastikkeessa - hauska ruokalaji siina suhteessa, etta se on aina erilainen, riippuen siita, mita vihanneksia keittiossa on.

Thaimaalaisen ruuan (yksi) pyha kolmiyhteys on galangal-juuri, kaffir-limetin lehti ja sitruunaruoho. Torilla niita myydaan tallaisina yhdistelmanippuina. Niita kaytetaan monen liemen ja keiton pohjana, tunnettuja ovat erityisesti Tom Kha Gai (kookoksinen kanakeitto) ja Tom Yam Kung (tulinen katkarapukeitto).

Maustenipun ostin kun harjoittelin keittamaan Tom Kha Gai'ta. Hyvaa tuli ja varsin helposti! Seuraavana paivana keitto oli viela parempaa. Opetus: liemi kannattaa tehda etukateen ja siiviloida karkeat mausteet pois. Kun ruuan tarjoilee, siihen voi lisata samoja aineksia hiukan koristeeksi. Ja tietysti korianteria!

Jaettu ruokailuilo on moninkertainen ilo. Thaimaalaiset ovat siina ihan mestareita! Ruokia tilataan monia lajeja jaettavaksi. Tassa ollaan herkuttelemassa meille monta projektia urakoineen rakennusmestarimme herra Nong'n ja rouvansa Pai'n kanssa. Ruoka oli isan-food , meille uusi tuttavuus. Isan on Thaimaan koillisosa, ja vaesto on lao-sukuista. Alue elaa maataloudesta ja ruoka on erilaista kuin rannikolla - tulisesti maustettua lihaa, vihanneksia ja riisia .

Ravintoloita ja ruokailumahdollisuuksia on joka puolella. Jos ei paikalla ole kiinteaa ravintolla, paikalle hoyryaa nuudelikarry tai liikkuva grilli. Tassa puuravintola joen rannalla Rayongissa. Silla kertaa emme maistaneet keitoksia, mutta paikka naytti niin mukavalta, etta siella on viela poikettava.

Yllatyn jatkuvasti uusista makuyhdistelmista ja -ideoista. Tassa intialainen salaatti, jossa oli makeaa satay-tyyppista kastiketta. Arvoitukseksi jai, mika teki ruuasta intialaisen. Se oli kuitenkin erittain hyvaa.

Samalla aterialla herkuttelimme ihanilla dim-sum'eilla ja banana-roti pannukakulla. Molemmat olivat ihan omaa luokkaansa. Kahvilanpitaja suositteli juomaksi hunajasitruunasoodaa, joka oli ihanaa.

Ruoka oli niin houkuttelevaa, etta emme malttaneet kuvata ennen maistamista.

Ruokajuttuja voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, aiheet eivat lopu - varmaan tulen kirjoittamaankin!

Markkinaherkut

Ylakylalla on markkinat kaksi kertaa viikossa, sunnuntaina ja tiistaina. Ne ovat meita lahinna ja mopolla sinne pyrahtaa vartissa. Olenpa uskaltautunut ajamaan sinne itsekin, vaikka hyorina tiella markkinapaikan lahistolla on melkoinen. Aina olen kuitenkin selvinnyt ehjana ja vahan ylpeana takaisin. Markkinoita on joka kylalla, mutta milloin, sita on vaikea tietaa. Mae Phim'n rannassa on joka arkipaiva kalatori. Olemme olleet ylakylan torin vakioasiakkaita.

Nykyaan olen kohtuullisen osaava asiakas, jonkun verran kun kokkailenkin. Silti on ihan huimasti sellaisia ruoka-aineksia, joita en tunne, enka koriini laittaisi suurin surminkaan.

Torilla porisevat kaikenlaiset padat ja grillit karyavat. Ihania tuoksuja ja myos hirveita lemahduksia. Olen oppinut paljon uusia juttuja toriostoksilla, kuten laab mu, tulinen possun jauhelihasalaatti, joka toimii loistavana soossina pastalle tai kuperassa pannussa paistetut kookosletut. Mangoja ostan aina kilokaupalla, kassissa saattaa kerralla olla viisi kiloa hedelmia. Hedelmista monet ovat sellaisia, joita ei nae Suomessa, kuten mangosteen, jossa kovan tumman kuoren alla on kirkkaanvalkoinen pienen mandariinin kokoinen hedelma, kuulemma ihan supervitamiinipommi ja herkullinen!

Ja kananmunat! Ne ovat pihakanojen munimia ja aina tuoreita - eli omelettia tulee tehtya, shiitakkeita siihen paistelen mukaan ja kevatsipualia. Tosi paljon ostan myos korianteria, chileja ja aitejen tekemia currytahnoja, vahvoja kuin mitka!

Kaupasta ostetaan pakatut elintarvikkeet ja juomat:  Chang-olutta, "wiskya", joka on varmaan poltettu riisista, soodaa, tuoremehua ja maitoa kahviin. Suurin osa sapuskasta ostetaan markkinoilta.

Markkinat ovat hauska tapahtuma, on ihan huippua seurata kaupantekoa ja kokeilla uusia juttuja. Mitaan vatsatauteja ei ole ikina saatu, pain vastoin, tori ruoka on aina ihanan freesia.