Matkalla Thaimaankodista 2: Mekong Huay Xai, Pak Beng

Matka jatkui aamulla seitsemältä. Hotellin auto kuljetti meidät raja-asemalle Thaimaan puolelle, jossa vaihdoimme dollareita viisumin ostoon Laosin puolella. Hinta oli edullisempi dollareilla kuin Thaimaan batheilla. Ja sitten odottamaan kirkkaassa ja kylmässä aamussa bussikuljetusta rajasillan yli Laosin raja-asemalle. Kylmä sää tosiaan yllätti! Arvelin, että lämpimämmille vaatteille saattaa olla tarvetta matkan aikana ja olin oikeassa. Niitä vaan ei ollut mukana.

 

Rajanylitys ja viisumeiden osto, sekä rahan vaihto Laosissa batheista kipeiksi sujui joustavasti. Olin ostanut Laivamatkan Mekong Smile Cruise matkanjärjestäjältä, joka osoittautui palveluiltaan ja järjestelyiltään mainioksi. Meitä oli vastassa paikallisoppaamme, joka oli mukana koko matkan ja herra matkatoimiston omistaja. Heidän avullaan selvisimme  hiukan konstikkaista rajamuodollisuuksista varsin sujuvasti.

 

Rajalta oli lyhyt matka Huay Xain slow boat -rantaan, josta lähtivät tavalliset paikallisveneet ja turistiveneet. Meidän veneen lisäksi näin toisenkin turistiveneen, joten aika hiljaista on täällä vielä turistiliiketoiminta. Täältä alkoi kaksipäivää kestänyt jokiseikkailumme.

Huay Xain laivaranta. Kanat ja kukot aina mukana.

Slow boatit ovat pitkä ja avoimia aluksia, joissa takana on moottori, miehistön tilat (miehistö asuu niissä useampipäiväisillä matkoilla). Nimestään huolimatta vene kulkee alavirtaan jopa 16 solmua tunnissa. Joki on erityisesti matalan veden aikaan - joka nyt tammikuussa on - syvän kanjonin pohjalla ja virtaus on välillä kova, samoin ilmavirta.

Slow boatit odottavat matkustajia.

Joki voi korkean veden aikana olla jopa kymmenen metriä korkeammalla. Tosin Kiinalaiset ovat rakentaneet patoja yläjuoksulle ja se on pysyvästi vaikuttanut veden korkeuteen. Välillä joki kulki karikkoisena ja virtaus oli lähes koskimainen, veneen kuljettajan oli todella tunnettava reittinsä ja osattava aluksensa.

Kalastajia ja joenvarsikylien asukkaita näkyi harvakseltaan.

Joki halkoi sademetsäerämaata, jossa elää suunnaton villieläin-fauna. Näimme norsuja rannassa, ne tosin saattoivat olla myös työeläimiä, viidakossa on orankeja ja tiikereitä, lukematon määrä erilaisia apinoita sekä äärimmäisen harvinaisia peuraeläimiä. Alueen vuoristolaisheimot syövät kaikkia eläimiä, joita metsästetävät ansoilla.

Myötävirtaan! Onneksi veneemme oli varustettu suurella määrällä värikkäitä vilttejä, joilla pakkasimme itsemme lämpimiksi.

Teimme molempina päivinä pysähdyksen vuoristolaisheimon kylään. Laosissa on laskettu olevan 48 eri etnistä ryhmää ja vuoristossa elämä on vielä äärimmäisen yksinkertaista, moneen kylään ei ole edes sähköä. Oppaamme oli hmong-mies, joka oli opiskellut Luang Prabangin ja Vientianen yliopistoissa, mutta palannut kotikylään ja toimi oppaana. Hän oli loistava paikallisopas ja kertoi myös kursailematta omasta tarinastaan ja päättyneestä avioliitostaan lao-naisen kanssa varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun ei noudata esi-isien perinteitä kuten järjestettyä avioliittoa ja ryhtyy sooloilemaan.

 

Rantauduimme käydäksemme Hmong-kylässä-

 

Turistit tuovat pientä tulonlisää kyläläisille. Kylän keskellä oli lipas jonka rahoja käytettiin lasten koulunkäynnin avustamiseen. Kaupustelijoita tai kerjääviä lapsia emme tavanneet. Kylä eli arkeaan ja me kuljimme kylän läpi.

Malaria on alueella suuri ongelma ja lapsikuolleisuus alueen kylissä on ollut suuri. Laosin valtio, Unisef ja WHO ovat tehneet neuvonta ja avustustyötä - koskien hyttysverkkojen käyttöä, asumusten sijaintia ja hygieniaa ja onnistuneet parantamaan tilannetta aivan viime vuosina.



Nuoria äitejä



Uteliaat kasvot ikkunassa.

Saimme kokea vieraanvaraisen hetken, kun kylän miehet tarjosivat meille savustamaansa - erinomaista- puhvelia ja lao-lao ryypyn. Hetki oli aidon ystävällinen ja luonteva.

Puhveli savustui vartaissa. Se maistui savustetulta riistalta, todella herkullista.

 

Vähän aikaa sitten puhvelin päätä koristivat nämä sarvet.



Lao-lao, joka tässä kylässä oli lähes parasta maistamaamme.

 Matka jatkui lämpimämmissä tunnelmissa. Maissa käydessä oli yllättävää huomata, että sää oli erittäin lämmin.

Veneellä tarjottiin täydellinen lounas. Teetä, kahvia ja hedelmiä oli koko ajan tarjolla. Lisäksi kokkimme pyöräytti iltapäivällä kuumat ranskalaiset perunat, jotka maistuivat Mekongia matkatessa erinomaisilta!

Maisemaa ei voinut lakata fiilistelemästä. Vaikka taitoimme matkaa kaksi päivää, ei aika tullut hetkeäkään pitkäksi.

Tuulitakki olisi tehnyt terää.

Ennen auringon laskua rantauduimme Pak Bengiin, jossa yövyimme. Onneksi selvitin meille parhaan mahdollisen majapaikan. Matkakumppanimme, englantilainen pariskunta eivät olleet yhtä onnekkaita vaan hytisivät meluissa luukussaan aamua odottaen.

Pak Beng on paikka, jossa vuoristoheimo on vuokrannut maansa "liikemiehille", jotka ovat pystyttäneet majapaikkoja Mekong-matkalaisten tarpeisiin. Siinä kaikki. Itse kylä on siirtynyt törmästä ylös. Ehdimme juuri ja juuri käydä paikallistorilla, lämmintä vaatetta oli turha kuvitella kylältä ostavansa. Sen sijaan ostin antiikkisen opium-piipun.

Tässä seurueemme paikan parhaassa ravintolassa drinksulla. Hmong-opas, Masa ja englantilaispariskunta, jotka olivat matkustajina kanssamme.

Nostimme maljan Mekong-seikkailulle Lao-laolla. Masa kumosi juoman, muut emme siihen pystyneet. Mitään vakavia seurauksia ei kumoamisesta ollut.

Uudenvuodenpäivä Mae Phim'n rannalla



Tänä vuonna, kun uusi vuosi ei osunut viikonlopulle, saivat thaimaalaisetkin pitkän vapaan - heitä ei hellitä usein ylimääräisillä vapailla. Niinpä Mae Phim'n ranta täyttyi iloisista uudenvuodenvapaiden viettäjistä. Rannalle tullaan perhekunnittain läheltä ja kaukaa. Vaikka ei olisi varaa motelliin, bungaloviin, hotellista puhumattakaan, on kaikilla varaa pystyttää leiri rannan ja tien väliseen metsikköön. Leiri syntyy rantamatoista, keittovehkeistä ja savigrillistä, teltasta, riippumatosta ja kaikesta tarpeellisesta, mitä perhe ja suku viikonloppuna tarvitsee. Ja sitten nautitaan merestä, auringosta, hyvästä seurasta ja juomista.

Kaikki mitä tarvitaan perheloman viettoon: pick-up, teltta, riippumatto ja hyvä meininki!

Lähdimme viettämään päivää rannalle , meininki on niin hauskaa ja rentoa, että itsekin tempauduimme tunnelmaan.

Thaimaassa vaihtuu vuosi gregoriaanisen kalenterin mukaan 1.1., nyt alkoi siis vuosi 2559. Vanhan ajanlaskun mukainen uudenvuodenjuhla on Songkran, joka on 13.-15.4. eli thaimaalaiset juhlivat uutta vuotta kahdesti, jopa kolmesti jos kiinalainen uusivuosi lasketaan mukaan.





Juhlijoiden leirejä koko rantatien pituudelta.

 Ja niin kuin aina biitsillä, lapset nauttivat täysillä. Usein aikuisetkin liittyvät joukkoon kellumaan autonrenkailla, joiden päivävuokra on 40thb.

Rannan tuntumassa kiertävät ruokamopot tarjoten suosikkeja: som tam thai'ta, grillattua kanaa, hedelmiä, rotia, jätskiä. Mutta ruokaa valmistetaan myös lomaleireissä - eikä se ole mitään einesruokaa, vaan mukana on vihanneksia, äyriäisiä, kanaa, kalaa, hedelmiä ja tietysti riisiä. Ruokaa tehdään porukalla - grillit ja keittimet käryävät ja herkulliselta näyttää. Juhlajuomia ovat paikalliset rommit ja whiskyt kokiksella tai soodalla ja olut.

Tässä grillataan kanansiipiä, matkamuistot ja rantalelut saa kärrystä.

Juhlijoiden joukossa vaeltaa sokea laulaja avustajansa kanssa. Sävel on ilonpidon keskellä oudon melankolinen ja kauniskin. 

Me farangit emme tehneet omaa leiriä vaan vietimme päivää rantatuolissa syöden erinomaisen tom yam talay - lounaan. Ja tietysti uimme ja kuljimme rantavedessä minkä paahteelta pystyimme.

Ja sotkuahan tuosta juhlasta syntyy, se on varma. Mutta aamulla ahersivat siivousjoukot korjaten roskakasat ja valmistaen tien vierustan viikonlopun juhlintaan. Nyt on vuoden paras sesonki ja kunnanisät ovat huolehtineet siitä, että ranta ja rantatie siivotaan.



Joulu Mae Phim'ssa

Vietämme toista joulua Mae Phim'ssa. Edellisestä kerrasta on neljä vuotta aikaa, joten joulutraditioita ei ole päässyt muodostumaan. Tällä kertaa sydäntalvea viettää Thaimaankodissa meidän perheestä talolliset Masa ja Umi, sekä tyttö - Sara.

Joulupuu Rayongin koristein

Virittelimme joulutunnelmia rauhalliseen tahtiin, ei stressiä. Thaimaassa keskitalven pitäisi olla vuoden viilein aika - päivälämpötilan ollessa alle +30c ja yölämpötilan alle +20. Tänä vuonna on kuumempaa lämpötila on melkein joka päivä reilusti yli +30c ja heti aamulla se on lähellä kolmeakymmentä. Ei siis kannata hosua!

Aatonaattona tehtiin valmistelut. Kävin tytön kanssa torilla ostamassa jouluruuat -mm. kilon palan possua ja sitten suuntasimme puutarhakauppaan hakemaan joulupuuta. Ban Kramista Klaengin suuntaan on maatalon vieressä kaupan monen moista puutarhakasvia ja löysimme sieltä trooppisen "kuusen". Pantomiimisysteemillä onnistuimme ostamaan puun ja sopimaan kotiinkuljetuksesta.

Koristeet näperreltiin Rayongin tyyliin simpukoista.

Jouluaattona oli päätettiin syödä kotona, kivaa vaihtelua ja jouluhenkistä ohjelmaa! Kokkasimme karamellipossua Farangin tapaan - possu oli keitetty jo edellisenä päivänä ja kookosporkkanalaatikkoa sekä tulista kurkkupikkelsiä. Ihan loistava jouluateria tuli aasialais-suomalaisessa fuusiokeittiöhengessä.

Jäliruoaksi tyttö taiko flan de caramel -paahtovanukkaan!

Tässä valmistuu flanin karamellikuori.

Karamellipossua

Flan de caramel

Jouluaaton vietimme erittäin karamellisissa merkeissä Spotify'sta Frank Sinatran joululauluja kuunnellen.

Joulupäivän aamuna meillä oli pienimuotoinen brunssi ja joulupäivä vietettiin rannalla - aivan mielettömän kuumaa! Illaksi olimme tilanneet ostereita Kitchen ravintolaan. Ne nautittii belgialaisittain ranskalaisten perunoiden kanssa. Aivan luksusta!

 

Joulupäivän osterijuhlan tunnelmia

 

 

Näihin tunnelmiin välipäiviltä, tässä saattaa olla meidän joulutraditioiden alku!

 

Ruokaostoksille Mae Phim'ssa: Ison puun markkinat

Rakastan toreja ja ruokaa. Rakastan raikkaita thaimaalaisia raaka-aineita: vihanneksia, hedelmiä, yrttejä, sieniä, kalaa, äyriäisiä, kookosta, currytahnoja, grillattua kanaa... Mae Phimin vuosien aikana minulle on muodostunut oma tapani tehdä päivittäisostoksia: tietyt jutut ostan paikallisesta sekatavarakaupasta, tietyt Tescosta mutta suurimman osan tuoreesta ruuasta ostan markkinoilta.

Vihannestiskit ovat kauniita raikkaudessaan ja väreissään. Näitä herkkuja on varaa syödä mielin määrin.

Markkinat, joilla käyn, pidetään sunnuntaisin ja tiistaisin. Sunnuntai on vilkkaampi markkinapäivä ja silloin siellä on myös vaatekauppiaita ja kodintarvikekauppiaita ruokakauppiaiden lisäksi. Meidän talolta on meiltä noin seitsemän kilometria, Klaengin suuntaan. Markkinat ovat Klaengin tien varressa ja paikasta ei voi erehtyä - siellä on kiihtyvä hyörinä noin puolesta päivästä eteenpäin. Markkinat loppuvat noin kuuden aikaan illalla - en tiedä onko niillä määrättyä päättymisaikaa, ne hiljenevät vähitellen.

Markkinapaikka on katettu, suuri alue matalinen pöytineen. Se on hyvin siisti ja ostoksia on miellyttävä tehdä. Kuumassa ilmassa varjoisan katoksen alla lämpötila on yllättävän miellyttävä kun tulee paahtavasta auringosta, vaikka toki hiki silti virtaa.

Myynnissä on monenmoista kotitekoista herkkua. Tässä kääritään kookoksesta ja tarosta tehtyjä leivoksia sellofaaniin. Usein makeat herkut on tehty kookoksesta - se on raaka-aine, jota on kaikkialla saatavana.

Minulla on vakiokauppiaat, jotka olen havainnut hyviksi: tuoreimmat ja suurimmat kananmunat, paras vihannesvalikoima ja raikkaimmat currytahnat. Ja aina kokeilen myös jotain uutta: se ei maksa paljoa ja voi yllättyä iloisesti.

Tältä rouvalta ostan aina kanamunat. 

Rayongin alueen paikallistuote on kuivatut äyriäiset - nehän kuuluvat moneen thai-ruokaan, kuten som-thum-thai-papaia-salaattiin. Olen maistanut monta sorttia näitä kuivattuja mereneläviä ja kaikki eivät ole olleet minun makuuni.

Ostostenteko on kätevää, monet tuotteet on pakattu siististi sopivankokoisiin pakkauksiin ja hinnat ovat selvästi esillä. Torilla on mielestäni reilu meininki.

Niin kuin meilläkin, tuotteiden hinnat vaihtelevat sesongeittain, mutta yleensä ostan pari kassillista vihanneksia, hedelmiä. yrttejä, kanaa tai kalaa noin 300-400 thb:lla. Mopokuorma on aina täynnä kun palaan ja joskus täytyy ottaa mies mukaan kuljettamaan ostoksia.

Monenlaisia valmiita ruokia on paljon tarjolla - en ole ostanut koskaan kypsää kalaa, mutta ne näyttävät herkullisilta: savustettua, hiillostettua, suolattua, kuivattua, suolakuoressa kypsennettyä...

Nämä kaverit eivä pääse karkuun.

Markkinoiden kohdalla on tiellä melkoinen hulina. Joskus mopoillessa jännittää tien ylitys. Herra joka tarkkailee ilmapallonmyyjää, on liikenteenvalvoja - päästää jalankulkijoita ja mopoilijoitakin vilkkaan tien yli.

Koreissa kuivatetaan kalaa. äyriäisiä ja mausteita sekä höyrytetään riisiä. Ja tietysti kori käsivarrella on kiva käydä torilla.

Kanat kypsyvät kuumassa ruukussa, jossa on pohjalla hehkuva hiillos. Täytteenä on sitruunaruohoa.

Kanakauppias.

Ananasta pilkottuna annospaloiksi, eikä asiakas pistänyt valokuvausta pahakseen.

Uusi ostoskeskus on avattu Rayongiin, lähelle Mae Phim'ia!

Hurraa! Toukokuussa avattiin Rayongiin Central-ketjun ostoskeskus Central Plaza. Ja sekös minua ilahdutti ja arvatakseni monia muita lomalaisia tällä seudulla. Vaikka meillä on ollut ennestään kelvollinen Laemtong ostoskeskus - sekin Rayongissa, on Central Plaza tarjonnaltaan ja mukavuudeltaan eri tasoa. Ketjun ostoskeskuksia on yhteensä kahdeksan etelästä pohjoiseen ja tästä voikin päätella thaimaalaisen keskiluokan ja sen ostovoiman kasvun.

Central Plaza Rayong sijaitsee kaupungin pohjoispuolella, ohitustien varrella. Menin sinne taksilla meiltä (1500thb molemmat suunnat yhteensä), mutta varmasti sinne pääsee song taew-kyydilläkin, jos jaksaa seikkailla: linja-autoasemalta menee (kuulemani mukaan) sukkulakuljetus Centraliin ja ainahan voi ottaa mopotaksin.

Muotia

Olin ostoskeskuksessa maanantaina päiväsaikaan ja kuten näkyy, ei tarvinnut kärsiä ruuhkasta. Illemmalla paikka täyttyi ja alkoi olla jopa vilinää. Paikka on kerta kaikkiaan uutuuttaan hohtava ja valikoimasta löytyy mailman merkkejä ja melkein mitä vain: elektroniikkaa, muotia, kosmetiikkaa, autoja, kultaa, elintarvikkeita...

Ostoskeskus on kolmessa kerroksessa, lisäksi sisäänkäynnin luona eräänlainen pohjakerros, jossa myydään enemmän tori- ja markkinatarjonnan tapaista tavaraa, vaatteita ja koriste-esineitä. Samoja kojuja jatkui thaimaalaiseen tapaan ulkopuollellakin. Ylhäällä on leffateatteri ja ravintoloita joka kerroksessa.

Valkoiset ja kiiltävät pinnat sekä tietenkin paikan uutuus ja huippusiisteys tekivät siitä selkeän, valoisan ja viihtyisän. Ja tietenkin voimakas ilmastointi! Ahkeran ostosuurastuksen aikana ei tullut hiki, pikemminkin pain vastoin.

Kiinnostavimpia kauppoja oli mielestäni japanilaisen UNIQLO-ketjun upea myymälä. Uniqlo-kauppoja ei ole Suomessa, vaikka vaatteita voikin tilata verkkokaupasta. Kerrassaan hieno valikoima kivoja, pohjoismaalaiseenkin makuun sopivia
vaatteita naisille, lapsille ja miehille.

 Ravintoloita

Eikä sovi unohtaa ravintolatarjontaa, jossa aasialainen, eritoten japanilainen on eniten edustettuna. Sushi-paikkoja erilaisin konseptein on vaikka kuinka monta. Kävin Shabushissa, jossa on sushi-buffet ja hot pot, johon valitaan aineksia ympäri ravintolaa kiertävältä liukuhihnalta: vihanneksia, nuudeleita, meren eläviä ja lihaa. Ei ennakkoluuloisille! Buffa on runsas ja erittäin suosittu, muuten väljässä ostoskeskuksessa se oli illan suussa täynnä.

Pienet ja hoikat thaimaalaiset kauhoivat keittoihinsa ja sushi-lautasilleen hämmästyttäviä määriä herkkuja. Ja näppärästihän se kävi. Hinta laatusuhde ravintolassa on mainio - koko setti juomineen ja jälkiruokineen maksaa 349 thb.



Avonaisessa keittiössä näki kokkien uurastuksen, tässä ravintolassa ruoka ei jäänyt seisomaan ja täydennystä tuli melkoista vauhtia. Epäjärjestys tai sotku ei päässyt vaivaamaan, asiakkaiden lähtiessä pöydät siivottiin heti ja vaikutelma oli kiireestä huolimatta koko ajan siisti. Joskus olen nähnyt näiden ketjujen paikkoja, joissa astiat kasautuvat ja vaikutelma on suttuinen.

Sushi valikoimaa, joka ei kauaa vitriineissä seisonut. Lisäksi oli tarjolla erilaisia tempura-ruokia, tikuissa olevia liha, kana ja kalaruokia, hedelmiä, jäätelöä ja juomia: eri tee- ja limulaatuja.

Ykköskerroksessa on ravintolamaailma, jossa thaimaalaiseen tapaan ladataan arvoa kortille ja sitten valitaan eri kojuista herkkuja, joiden arvo sitten miinustetaan kortilta. Vähän vaikeaselkoista hommaa minusta, joten en näissä paikoissa syö usein. Ruoka on niissä edullista ja varmaankin erinoimaista.

 Herkkuja

Ja vielä sokerina pohjalla on Centralissa ruokakauppa, thaimaalainen vastike Stokkan herkulle. Täältä löytyy monenlaista, jos tuntuu että kaipaa kunnon länkkäriruokaa, kuten hyvää juustovalikoimaa tai pihviä. Viiniäkin näytti olevan. Hinnat näissä tuotteissa ovat luonnollisesti suolaisia.