Liikuminen Mae Phim'ssa - sivuvaunumopolla, polkupyörällä, autolla ja julkisilla kulkuneuvoilla

Mae Phimi'ssa on ihanaa kulkea rantaa edes takaisin, mutta usein ei jaksa taivaltaa omin jaloin. Päiväsaikaan on kuuma, vaikka tuuli mereltä puhaltaakin kivasti. Sitäpaitsi pitää päästä kauppaan, kylälle. ulos syömään, sinne ja tänne. Liikenne on vasemmanpuoleinen, se kannattaa pitää mielessä liikkuu miten hyvänsä, vaikka jalan - ja erityisesti jos liikku jalan.

Aina löytyy tarkoitukseen sopiva menopeli helposti, jos moottoriajoneuvoa halajaa, kannattaa korkeasesongin aikana sellainen varata jo ennen matkaa. Talossamme on kaksi polkupyörää - yksi naisten ja yksi miesten mallia. Niillä pärjää ihan kivasti kylän kauppareissun ja ennen kuin päivä yltyy kuumaksi, voi pyörällä hyvin heittää kuntolenkin ja katsella maalaismaisemaa sisämaassa: kaunista ja rauhallista. 

Phawenee Spa on niin lähellä, että sinne käveleekin helposti, mutta polkupyörällä vielä helpommin.

Kätevin kulkuneuvo perheen kanssa ja muutaman viikon matkalla on sivuvaunullinen mopo.  Sillä ajelee kauppa- ja ravintolamatkat ja hurauttaa myös Mae Phim Beach'ia etäämmille rannoille kuten CocaCola Beachille. Moottoriajoneuvon kuljettajalla tulisi Thaimaassa olla kansainvälinen ajokortti ja moottoriajoneuvon luonnollisesti vakuutettu. Jos kansainvälistä ajokorttia ei ole ja poliisi sitä kyselee, selviää tilanteesta pienillä sakoilla.  Kypärä on syytä pitää päässä, vaikka vauhti ei ole kova. Mopon kuljettajalla se on pakollinen, mutta kyydittävillä ei. 

Kylätietä on kiva ajella sivuvaunumopon kyydissä, erityisesti, kun on erinomainen kuski.

Kiva ja halpa paikallinen kulkuneuvo on song taew, lavataksi. Kyyti on edullista, kuten kuvasta näkyy. Hinnat olivat viime kesänä samat - kuva on vanhempi.

Lavataksilla pääsee Ban Phe'n, Rayongiin ja toiseen suuntaan ajaessa Ban Kram'n kylään, jossa on mm. "Big Tree Market". Kyyti Rayongiin saattaa vaatia kärsivällisyyttä, sillä ainakaan suuren puun päätepysäkiltä autot eivät lähde aikataulun mukaisesti, mutta kuitenkin noin pari kertaa tunnissa. Ruuhka-aikaan saattaa auto olla tupaten täynnä, onneksi tuuletus on hyvä paitsi sateella, kun sivujen muovit on laskettu alas suojaamaan matkustajia. Jos song taew on kovin täynnä, matkustajia seisoo myös takatasanteella, se on yleensä nuorten miesten osa.

Thaimaankodista jaksaa juuri ajella mopolla Ban Phe'hen, jonne on matkaa reilut parikymmentä kilometria. Siellä saattaa olla vilkastakin, mutta heti rantakadulta sisämaahan päin on hiljaisia katuja, joilla on värikkäitä kauniita taloja ja pieniä kauppoja.

Pidempää matkaa taittaessa voi kulkea bussilla tai vuokrata auton kuljettajalla tai ilman Quality Voyagelta. Ei ole kauhean kallista käytää kuljettajaa, päivämatka henkilöautossa Pattayalle maksaa 2200 thb eli viitisenkymmentä euroa.

Ja sitten on tietysti bussit, joita kulkee tiheästi ja joista monet ovat tosi hienoja. Kaikkein komeimpia kaksikerroslaitoksia sanotaan VIP-busseiksi ja niissä on todella mukavaa matkustaa pitkiä matkoja. Rayongista pääsee VIP-bussilla vaikkapa Chiang Maihin. Kyyti kestää yön yli ja maksaa 1000thb. Ja thaimaalaisessa bussissa on aina bussiemäntä, joka jakaa matkan alkajaisiksi keksipaketin ja pullon vettä.

Koh Samet - samettisaari lähellä Mae Phim'a

Joskus huvittaa lähteä merelle jaa saariretkelle. Helpoin tapa tehdä se Mae Phim'sta käsin, on mennä Koh Samet Sametille. Samet on lähin puuterihiekkasaari, jonne pääsee  Bangkokista muutamassa tunnissa ja Mae Phim'sta parhaimmillaan reilussa tunnissa, samoin Pattayalta. Niinpä se onkin suosittu viikonlopun ja vapaapäivien viettopaikka myös thaimaalaisten keskuudessa.

Neidot lähdössä Koh Sametille

Näin sinne pääsee taloltamme Mae Phim'sta ja SeaBreezesta:

• Kävele Buffalo Billille ja mene meren puolelle tietä. 
• Odota song taew-autoa ja hyppää kyytiin - et voi erehtyä, sillä kaikki menevät Ban Phe'hen, josta pääsee Koh Sametille
• Istu rauhassa ja nauti näkymistä, kunnes näet Ban Phe'n kaupungin portin, sen jälkeen terästä aistisi ja hyppää kyydissä 7-eleven kioskin kohdalla.
• Maksa 30 thb kyydistä / nuppi.
• Jatka suoraan rantaan ja laiturille - eli Nuan Thip - laiturille. Huomaat lippukioskit.
• Osta lippu, laivat menevät puolen tunnin välein aina ilta 17:30 asti, sama takaisin päin
• Matka maksaa edes takaisin 100thb + 200thb luonnonpuistomaksu (mikä on kyllä hiukan absurdi, sillä suomalaisen näkökulmasta Koh Samet on kaukana luonnonpuistosta).
• Ja sitten laivaan, matka kestää n. 30 min.
• Lauttarannasta pääset samaan hintaan itärannalla olevalle suosituimmalle biitsille, matka ei ole pitkä, mutta ihan hyvin sen voi kuumassa hurauttaa lavataksin kyydissä. Takaisinpäin ei enää pääsekään ilmaiseksi muttei hintakaan huimaa päätää (100thb/auto), jos ei helteisen päivän päätteeksi huvita raahustaa pölyistä tietä takaisin laivarantaan.

Laituritunnelmaa Ban Phe.ssa

Laituritunnelmaa Koh Sametin uudessa laiturissa. Ban Phe'sta lähtee veneitä Sametille useista laitureista. Tämä vaaleanpunainen kaunotar lähtee Sribanphe laiturista.

Tällä banana-rotin paistajalla kävi kauppa. Seurailin touhua pari tuntia ja koko ajan oli jono. Meidän seuruekin (ei kuvassa) jonotti pannareita ja kyllä kannatti . Kuva on Hat Sai Kaew - beachilta jonne satunnainen auringonpalvoja suuntaa päiväretkelle.

Kun äiti teki minulle pedikyyriä (200thb) tytär leikki äidin työvälineillä. Rannalla saa pedikyyrin, hieronnana, hedelmätarjoilua. Voi myös riippuliitää, vesihiihtää tai tehdä ostoksia: kävelevät rantavaatekaupat tulevat aurinkopetisi luokse. Näitä ihmeitä ei koe Mae Phim'n biitsillä.

Mae Phim – Bangkok bussilla, Mae Phim - Bangkok by Bus

Kun tienviitoissa alkaa näkyä nimiä: Si Lom, Sala Daeng, ollaan jo Bangkokissa.

Bangkokin sykkeeseen on hauska pistäytyä, kun kaipaa vaihtelua maalaiskylän rauhaan.  Siellä voi viettää hengästyttävän paripäiväisen valiten  ajankuluksi melkein mitä tahansa: ostoksia, taidetta, viihdettä, urheilua, historiaa, arkkitehtuuria ja tietysti ihmisten katselua.

Bangkokista on Mae Phim’in matkaa n. 200km, Shuvarnabhumin lentokentältä n.180.  Henkilöautolla matka taittuu parhaimmillaan reilussa kahdessa tunnissa, mutta julkisillakin kulkuneuvoilla pääsee mainiosti. Matka on silloin yllätyksellisempi ja aikaakin menee reilusti enemmän, mutta silloin kun ei ole kiire, suosin julkisia kulkuneuvoja.

Matkaohje Mae Phim – Bangkok julkisilla kulkuneuvoilla - oma suosikkitapani matkustaa

Paikallisliikenteen tariffit. Matka Mae Phim - Ban Phe maksaa 30thb.

1. Ota song taew lavataksi Ban Phe’hen
2. Jää kyydistä rantakadulla suurin piirtein SevenEleven kioskin kohdalla (sen, joka on rannan puolella).
3. Mene laiturille, josta lautat Koh Samed'lle lähtevät, sieltä lähtee myös Bangkokin bussit (esim. Cherdchai Tour) ja osta kojusta lippu Ekkaman-linja-autoasemalle Bankokiin,  hinta oli viime talvena (2012) 120thb. Busseja menee kerran tunnissa. Myös Ekamai ja Ekkamai nimiä näkee.
   
   

   

   Jos ei ole kiirettä, voi satamalaiturilla nauttia hyvän aterian ja samalla katsella Koh Samed'lle lähtijöitä.

   
   

4. Istu varjoon odottamaan, ja vilkuile kysyvästi kojun suuntaan. Bussi lähtee kojun nurkalta, ole valppaana, että pääset kyytiin.
5. Nauti matkasta. Linja-autoemäntä tarkastaa liput ja jakaa keksipaketit sekä vesipullot. Matka kestää noin kolme ja puoli tuntia, hitain osuus on Bangkokin päässä. Jos bussisi juuttuu ruuhkaan, saattaa matka-aika venyä.
6. Perillä Ekkamanilla on lähellä sky train asema Ekkaman. Yösijaa valitessa on hyvä ottaa huomioon, että sinne pääsee kätevästi linja-autoasemalla. Käytännössä kannattaa valita hotelli kävelymatkan määssä sky train asemilta tai muiden pääreittejen (kuten Chao Praya joki) varrelta.

Yom Jinda Road - Rayongin historiallinen keskusta

Rayong on Mae Phim'sta reilun neljankymmenen kilometrin paassa ja suuntaan sinne usein, kun tarvitsemme jotain suurempaa - tai jos huvittaa vaellella ilmastoidussa ostoskesuksessa tai sokkeloisilla torikujilla (soi).

Jos haluaa tuntea vanhan Thaimaan merkillisen mutta ihanan pysahtyneen ilmapiirin, voi suunnata Yom Jinda Road'lle (Thanon Yomjinda) - Rayongin vanhalle keskuskadulle. Matka taittuu tunnissa song taew - lavataksilla.

Yom Jinda Road kulkee Rayong - joen vartta ja on aikoinaan ollut kaupallisen elaman keskus. Alue halutaan sailyttaa ja siella on uudisrakennusten rakennuskielto.

Kun kuljimme arkipaivana Yom Jinda Road'ia, se eli arkista elamaansa kuten aina ennenkin. Kadunvarren liikkeissa ommeltiin, korjattiin mopoja ja polkupyoria ja ennen kaikkea valmistettiin ja tarjottiin ruokaa kuten aina Thaimaassa! Silma lepaa ja kaikista ovista tekee mieli kurkistaa sisaan. Eipa sita mikaan esta, silla monet kadun liikehuoneista ovat nyt kahviloita.

Kadun kahviloissa aikaa viettivat Rayongin hipsterit ja muutkin kulkijat. Ihana, leppoisa tunnelma. Tanne on palattava ilta-aikaan, kun lampotila on sopiva ja joelta tuulee. 

 

Kiinalaisyhteiso nakyy selvasti: pari temppelia, lyhtyja, kiinalaistyylisia kauppiasrakennuksia. Kiinalaiset kauppiaat ovat kaikissa Kaakkois-Aasian kauppapaikoissa merkittavia toimijoita. Paaosa  rakennuksista on satakunta vuotta vanhoja - silloin oli Yom Jindan kultakausi.



Joku paikallinen kertoi jo portugalilaisten kayneen kauppaa alueella, mutta siita en loytanyt tietoja.

Da Vinci studioon palaamme! Siita toisen kerran.