Koh Samet - samettisaari lähellä Mae Phim'a

Joskus huvittaa lähteä merelle jaa saariretkelle. Helpoin tapa tehdä se Mae Phim'sta käsin, on mennä Koh Samet Sametille. Samet on lähin puuterihiekkasaari, jonne pääsee  Bangkokista muutamassa tunnissa ja Mae Phim'sta parhaimmillaan reilussa tunnissa, samoin Pattayalta. Niinpä se onkin suosittu viikonlopun ja vapaapäivien viettopaikka myös thaimaalaisten keskuudessa.

Neidot lähdössä Koh Sametille

Näin sinne pääsee taloltamme Mae Phim'sta ja SeaBreezesta:

• Kävele Buffalo Billille ja mene meren puolelle tietä. 
• Odota song taew-autoa ja hyppää kyytiin - et voi erehtyä, sillä kaikki menevät Ban Phe'hen, josta pääsee Koh Sametille
• Istu rauhassa ja nauti näkymistä, kunnes näet Ban Phe'n kaupungin portin, sen jälkeen terästä aistisi ja hyppää kyydissä 7-eleven kioskin kohdalla.
• Maksa 30 thb kyydistä / nuppi.
• Jatka suoraan rantaan ja laiturille - eli Nuan Thip - laiturille. Huomaat lippukioskit.
• Osta lippu, laivat menevät puolen tunnin välein aina ilta 17:30 asti, sama takaisin päin
• Matka maksaa edes takaisin 100thb + 200thb luonnonpuistomaksu (mikä on kyllä hiukan absurdi, sillä suomalaisen näkökulmasta Koh Samet on kaukana luonnonpuistosta).
• Ja sitten laivaan, matka kestää n. 30 min.
• Lauttarannasta pääset samaan hintaan itärannalla olevalle suosituimmalle biitsille, matka ei ole pitkä, mutta ihan hyvin sen voi kuumassa hurauttaa lavataksin kyydissä. Takaisinpäin ei enää pääsekään ilmaiseksi muttei hintakaan huimaa päätää (100thb/auto), jos ei helteisen päivän päätteeksi huvita raahustaa pölyistä tietä takaisin laivarantaan.

Laituritunnelmaa Ban Phe.ssa

Laituritunnelmaa Koh Sametin uudessa laiturissa. Ban Phe'sta lähtee veneitä Sametille useista laitureista. Tämä vaaleanpunainen kaunotar lähtee Sribanphe laiturista.

Tällä banana-rotin paistajalla kävi kauppa. Seurailin touhua pari tuntia ja koko ajan oli jono. Meidän seuruekin (ei kuvassa) jonotti pannareita ja kyllä kannatti . Kuva on Hat Sai Kaew - beachilta jonne satunnainen auringonpalvoja suuntaa päiväretkelle.

Kun äiti teki minulle pedikyyriä (200thb) tytär leikki äidin työvälineillä. Rannalla saa pedikyyrin, hieronnana, hedelmätarjoilua. Voi myös riippuliitää, vesihiihtää tai tehdä ostoksia: kävelevät rantavaatekaupat tulevat aurinkopetisi luokse. Näitä ihmeitä ei koe Mae Phim'n biitsillä.

Maaliskuussa Thaimaahan

Edellinen päivitys on kirjoitettu marraskuussa. Pimeä talvi on takana ja kun kevättalven valo on jo kirkas suuntasimme taas Thaimaankotiin. Terve siis Mae Phim. Huomenna on viikko siitä kun tulimme ja nopeasti se lennähti.

Thaimaankodin pidossa on jotain samanlaista kuin veneilyharrastuksessamme: kauden alussa on aina vimmattu paikkojen kunnostus ja siistiminen. Vene rapistuu pressun alla talvella ja Thaimaankoti vaatii huoltoa korkeasesongin ja sadekauden jälkeen. Tällä kertaa ei ollut katto vuotanut - yksi vesiputki sen sijaan oli, joten perinteistä remonttirumbaakin on tiedossa.

Viikon aikana olen saanut aikaan seuraavaa:

Kaikki sohvanpäälliset pesty, terassilla ja sisällä. Meillä on kylmäpesukone - tosiaankin se on ihan yleinen malli täällä ja meni kotvanen ennen kuin tajusin, ettei ole kuin yksi pesulämpötila: haalea. Oxivanshia peliin ja liotus paljussa, sitten kone jauhamaan ja tulos on kohtalainen.

Minulle on ostettu tyttöjen mopo, Suzuki Skydrive 125. Mopon osto onkin suoritus sinänsä ja se, minkä pelin valitsin johtui suurelta osalta siitä, että löysimme Suzuki-kaupasta innokkaan englanninkielentaitoisen kauppiaan: huollatti samaan hintaan miehen Hondan ja hoiti sen vakuutukset ajan tasalle, lupasi virittää tarakalle tavara-boxin, kun malliin ei löytynyt sopivaa ja kärsivällisesti selvitti meille dokumenttibyrokratian. Ei kuulosta vaikealta, mutta kolmen tunnin hikinen homma tuo kaupanteko oli. Olimme tyytyväisiä suoritukseen, kun poljimme kotiin pienellä Suzukilla Ban Phe'sta ja Honda jäi hyvään hoitoon.


Kaupanpäällisinä tyylikäs ja takuulla turvallinen kypärä mallia potta
ja musta nailon-pusakka, jossa lukee Suzuki ja jotain thaikuksi
- taitaa saada portinvartijapoika lahjoituksen.

Olen itse ajanut orkideakauppaan hakemaan uudet kukat pöydille ja torille täyttämään hedelmävarastot, joskin vaadin miehen mukaan kuskaamaan tavarakuormaa.

Kerran on myös grillattu - ei mikään varsinainen gurmee-suoritus ollut tuo, possua ja kanaa, mutta jostain on aloitettava. Sen sijaan olen onnistunut kelvollisesti fileeraamaan paikallisen herkkukalan (white snapper), jonka hain rantatorilta. Ja sitten tietysti myös paistanut sen. Niin, ja keitin kelvollista tom kha gai'ta.

Ja tietysti on kasteltu pihaa, jota ei koskaan sadekauden ulkopuolella voi kastella liikaa.

Tästä se on taas lähtenyt käyntiin: thaimaanelämä. Kyllä tässä vielä ehditään seikkaillakin, ainakin matka Hanoihin on tiedossa ja varmasti monta yllätystä.

Mae Phim – Bangkok bussilla, Mae Phim - Bangkok by Bus

Kun tienviitoissa alkaa näkyä nimiä: Si Lom, Sala Daeng, ollaan jo Bangkokissa.

Bangkokin sykkeeseen on hauska pistäytyä, kun kaipaa vaihtelua maalaiskylän rauhaan.  Siellä voi viettää hengästyttävän paripäiväisen valiten  ajankuluksi melkein mitä tahansa: ostoksia, taidetta, viihdettä, urheilua, historiaa, arkkitehtuuria ja tietysti ihmisten katselua.

Bangkokista on Mae Phim’in matkaa n. 200km, Shuvarnabhumin lentokentältä n.180.  Henkilöautolla matka taittuu parhaimmillaan reilussa kahdessa tunnissa, mutta julkisillakin kulkuneuvoilla pääsee mainiosti. Matka on silloin yllätyksellisempi ja aikaakin menee reilusti enemmän, mutta silloin kun ei ole kiire, suosin julkisia kulkuneuvoja.

Matkaohje Mae Phim – Bangkok julkisilla kulkuneuvoilla - oma suosikkitapani matkustaa

Paikallisliikenteen tariffit. Matka Mae Phim - Ban Phe maksaa 30thb.

1. Ota song taew lavataksi Ban Phe’hen
2. Jää kyydistä rantakadulla suurin piirtein SevenEleven kioskin kohdalla (sen, joka on rannan puolella).
3. Mene laiturille, josta lautat Koh Samed'lle lähtevät, sieltä lähtee myös Bangkokin bussit (esim. Cherdchai Tour) ja osta kojusta lippu Ekkaman-linja-autoasemalle Bankokiin,  hinta oli viime talvena (2012) 120thb. Busseja menee kerran tunnissa. Myös Ekamai ja Ekkamai nimiä näkee.
   
   

   

   Jos ei ole kiirettä, voi satamalaiturilla nauttia hyvän aterian ja samalla katsella Koh Samed'lle lähtijöitä.

   
   

4. Istu varjoon odottamaan, ja vilkuile kysyvästi kojun suuntaan. Bussi lähtee kojun nurkalta, ole valppaana, että pääset kyytiin.
5. Nauti matkasta. Linja-autoemäntä tarkastaa liput ja jakaa keksipaketit sekä vesipullot. Matka kestää noin kolme ja puoli tuntia, hitain osuus on Bangkokin päässä. Jos bussisi juuttuu ruuhkaan, saattaa matka-aika venyä.
6. Perillä Ekkamanilla on lähellä sky train asema Ekkaman. Yösijaa valitessa on hyvä ottaa huomioon, että sinne pääsee kätevästi linja-autoasemalla. Käytännössä kannattaa valita hotelli kävelymatkan määssä sky train asemilta tai muiden pääreittejen (kuten Chao Praya joki) varrelta.

Thaimaassa sataa?

Sade on lakannut, sademetsa hoyryaa.

Sanotaan, etta parhaat kuukaudet vierailla Siaminlahdella ovat joulukuusta maaliskuuhun. Kuumimpaan aikaan huhtikuussa keskilampo on melkein 34 ºC ja viileimpina kuukausina, joulu-tammikuussa 22 ºC.

Siaminlahdella sadekausi on lievempi, kuin missaan mussa osassa Thaimaata. Sateisin kuukausi on elokuu, joulukuussa ei kaytannossa sada lainkaan. Varsinainen monsuuniaika kestaa heinakuusta lokakuusta lampotilan hiljalleen laskiessa sadekauden loppua kohti.

Jos sateettomuutta pitaa onnistuneen Thaimaan oleskelun paakriteerina, voi tosiaan olla niin, etta on parasta matkustaa talvikuukausina. Itse olen ollut taalla kaikkina muina kuukausina paitsi touko-kesakuussa ja loka-marraskuussa. Aina olen viihtynyt, mutta kaikissa kuukausissa on oma viehatyksensa.

Nyt on kolmas kesaloma taalla perakkain. Erityisen ihanaa on luonnon hehku! Sade on mehevoittanyt viidakon, pihat ja pientareet syvan vihreiksi ja kuumina paivina luonto kirjaimellisesti hoyryaa. Huomenna olemme olleet taalla viikon ja tanaan oli ensimmainen paiva, kun satoi puoleltapaivin kuuteen. Pari tuntia tuli vetta ihan solkenaan ja tuuli repi palmuja. Olin silloin altaalla uimassa ja sade hakkasi altaan pintaan, niin etta pisarat kimposivat siita parinkymmenen sentin korkeuteen. Mika fiilis!

Sadekaudessa on mahtaavaa myos se, etta Thaimaa nayttaytyy omimmillaan, kun turistit ja turistipalvelut eivat ole paallimmaisena. Nain toki on koko vuoden suuressa osassa Thaimaata, mutta olemme asettuneet
Siaminlahden rannalle (niin kuin valtaosa muistakin farangeista on taalla) ja moni juttu pyorii turistiliiketoiminnan ymparilla talvella. Nain ei ole sadeaikaan. Koska turisteja on vahan, ovat myos hinnat edullisemmat - ainakin majoitus ja lennot. Ruoka on aina edullista, jos itse niin haluaa.

Erityinen sadekauden huvini on ajella mopolla tai songtaew-kyydilla lahikyliin ja tehda ostoksia paikallisissa kaupoissa ja katsoa arjen hyorinaa. Tanaan kavin asioilla BanPhessa ja se oli varsin viihdyttavaa - ja sateista.