Matkalla Thaimaankodista 2: Mekong Huay Xai, Pak Beng

Matka jatkui aamulla seitsemältä. Hotellin auto kuljetti meidät raja-asemalle Thaimaan puolelle, jossa vaihdoimme dollareita viisumin ostoon Laosin puolella. Hinta oli edullisempi dollareilla kuin Thaimaan batheilla. Ja sitten odottamaan kirkkaassa ja kylmässä aamussa bussikuljetusta rajasillan yli Laosin raja-asemalle. Kylmä sää tosiaan yllätti! Arvelin, että lämpimämmille vaatteille saattaa olla tarvetta matkan aikana ja olin oikeassa. Niitä vaan ei ollut mukana.

 

Rajanylitys ja viisumeiden osto, sekä rahan vaihto Laosissa batheista kipeiksi sujui joustavasti. Olin ostanut Laivamatkan Mekong Smile Cruise matkanjärjestäjältä, joka osoittautui palveluiltaan ja järjestelyiltään mainioksi. Meitä oli vastassa paikallisoppaamme, joka oli mukana koko matkan ja herra matkatoimiston omistaja. Heidän avullaan selvisimme  hiukan konstikkaista rajamuodollisuuksista varsin sujuvasti.

 

Rajalta oli lyhyt matka Huay Xain slow boat -rantaan, josta lähtivät tavalliset paikallisveneet ja turistiveneet. Meidän veneen lisäksi näin toisenkin turistiveneen, joten aika hiljaista on täällä vielä turistiliiketoiminta. Täältä alkoi kaksipäivää kestänyt jokiseikkailumme.

Huay Xain laivaranta. Kanat ja kukot aina mukana.

Slow boatit ovat pitkä ja avoimia aluksia, joissa takana on moottori, miehistön tilat (miehistö asuu niissä useampipäiväisillä matkoilla). Nimestään huolimatta vene kulkee alavirtaan jopa 16 solmua tunnissa. Joki on erityisesti matalan veden aikaan - joka nyt tammikuussa on - syvän kanjonin pohjalla ja virtaus on välillä kova, samoin ilmavirta.

Slow boatit odottavat matkustajia.

Joki voi korkean veden aikana olla jopa kymmenen metriä korkeammalla. Tosin Kiinalaiset ovat rakentaneet patoja yläjuoksulle ja se on pysyvästi vaikuttanut veden korkeuteen. Välillä joki kulki karikkoisena ja virtaus oli lähes koskimainen, veneen kuljettajan oli todella tunnettava reittinsä ja osattava aluksensa.

Kalastajia ja joenvarsikylien asukkaita näkyi harvakseltaan.

Joki halkoi sademetsäerämaata, jossa elää suunnaton villieläin-fauna. Näimme norsuja rannassa, ne tosin saattoivat olla myös työeläimiä, viidakossa on orankeja ja tiikereitä, lukematon määrä erilaisia apinoita sekä äärimmäisen harvinaisia peuraeläimiä. Alueen vuoristolaisheimot syövät kaikkia eläimiä, joita metsästetävät ansoilla.

Myötävirtaan! Onneksi veneemme oli varustettu suurella määrällä värikkäitä vilttejä, joilla pakkasimme itsemme lämpimiksi.

Teimme molempina päivinä pysähdyksen vuoristolaisheimon kylään. Laosissa on laskettu olevan 48 eri etnistä ryhmää ja vuoristossa elämä on vielä äärimmäisen yksinkertaista, moneen kylään ei ole edes sähköä. Oppaamme oli hmong-mies, joka oli opiskellut Luang Prabangin ja Vientianen yliopistoissa, mutta palannut kotikylään ja toimi oppaana. Hän oli loistava paikallisopas ja kertoi myös kursailematta omasta tarinastaan ja päättyneestä avioliitostaan lao-naisen kanssa varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun ei noudata esi-isien perinteitä kuten järjestettyä avioliittoa ja ryhtyy sooloilemaan.

 

Rantauduimme käydäksemme Hmong-kylässä-

 

Turistit tuovat pientä tulonlisää kyläläisille. Kylän keskellä oli lipas jonka rahoja käytettiin lasten koulunkäynnin avustamiseen. Kaupustelijoita tai kerjääviä lapsia emme tavanneet. Kylä eli arkeaan ja me kuljimme kylän läpi.

Malaria on alueella suuri ongelma ja lapsikuolleisuus alueen kylissä on ollut suuri. Laosin valtio, Unisef ja WHO ovat tehneet neuvonta ja avustustyötä - koskien hyttysverkkojen käyttöä, asumusten sijaintia ja hygieniaa ja onnistuneet parantamaan tilannetta aivan viime vuosina.



Nuoria äitejä



Uteliaat kasvot ikkunassa.

Saimme kokea vieraanvaraisen hetken, kun kylän miehet tarjosivat meille savustamaansa - erinomaista- puhvelia ja lao-lao ryypyn. Hetki oli aidon ystävällinen ja luonteva.

Puhveli savustui vartaissa. Se maistui savustetulta riistalta, todella herkullista.

 

Vähän aikaa sitten puhvelin päätä koristivat nämä sarvet.



Lao-lao, joka tässä kylässä oli lähes parasta maistamaamme.

 Matka jatkui lämpimämmissä tunnelmissa. Maissa käydessä oli yllättävää huomata, että sää oli erittäin lämmin.

Veneellä tarjottiin täydellinen lounas. Teetä, kahvia ja hedelmiä oli koko ajan tarjolla. Lisäksi kokkimme pyöräytti iltapäivällä kuumat ranskalaiset perunat, jotka maistuivat Mekongia matkatessa erinomaisilta!

Maisemaa ei voinut lakata fiilistelemästä. Vaikka taitoimme matkaa kaksi päivää, ei aika tullut hetkeäkään pitkäksi.

Tuulitakki olisi tehnyt terää.

Ennen auringon laskua rantauduimme Pak Bengiin, jossa yövyimme. Onneksi selvitin meille parhaan mahdollisen majapaikan. Matkakumppanimme, englantilainen pariskunta eivät olleet yhtä onnekkaita vaan hytisivät meluissa luukussaan aamua odottaen.

Pak Beng on paikka, jossa vuoristoheimo on vuokrannut maansa "liikemiehille", jotka ovat pystyttäneet majapaikkoja Mekong-matkalaisten tarpeisiin. Siinä kaikki. Itse kylä on siirtynyt törmästä ylös. Ehdimme juuri ja juuri käydä paikallistorilla, lämmintä vaatetta oli turha kuvitella kylältä ostavansa. Sen sijaan ostin antiikkisen opium-piipun.

Tässä seurueemme paikan parhaassa ravintolassa drinksulla. Hmong-opas, Masa ja englantilaispariskunta, jotka olivat matkustajina kanssamme.

Nostimme maljan Mekong-seikkailulle Lao-laolla. Masa kumosi juoman, muut emme siihen pystyneet. Mitään vakavia seurauksia ei kumoamisesta ollut.

Matkalla Thaimaankodista 1: Chiang Mai, Chiang Rai ja Chiang Khong

Tämä Thaimaankodin periodi on yhdeksän viikkoa pitkä. Olemme täällä maahan tulon yhteydessä saatavalla turistiviisumilla, koska puolessa välissä oleskeluamme teimme matkan pohjoiseen. Reitti oli Mae Phim - Bangkok - Chiang Mai - Chiang Rai - Chiang Khong - Pak Beng - Luang Prabang - Bangkok. Kaksi päivää teimme matkaa Mekong-joella.

Tässä matkaetappimme kartalla.

Lensimme Don Muangin kentältä Bangkokista Chiang Mai'n. Mae Phim'sta tullessa DMK on kurja kenttä, koska sinne mennessä joutuu ylittämään koko kaupungin ja on vaarana juuttua ruuhkaan. Siksi aikaa on varattava reilusti. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin. Olimme Chiang Maissa illan suussa ja lentokentältä on kaupunkiin vain viitisen kilometriä. Ei ruuhkia.

Kaksi yötä ja yksi päivä Chiang Mai'ssa

 

Asuimme vanhassa kaupungissa jota ympäröi neliön muotoinen kanava tai vallihauta. Pimeä laskeutui heti tultuamme ja illan tavoite oli ottaa ensimmäiset tunnelmat Chiang Mai'sta sekä käydä syömässä. Viileys yllätti ja thaimaalaiseen tapaan kaupungin kadut olivat monin paikoin varsin pimeitä. Vanha kaupunki on kuitenkin sen verran kompakti, että kuljimme rohkeasti emmekä eksyneet.

Cycloja näkyi jonkun verran. Tällaisesta olisi ollut kiva katsella kaupunkia, mutta kun kyytiä kaipasimme, ei cyclo osunut kohdalle.

Katukeittiöissä oli paljon lihaa ja makkaraa tarjolla, ymmärrettävästä syystä vähemmän rapuja ja mustekaloja.

Smoothie baarin myyjätär tauolla Chiang Mai Gatella.

Sunnuntaiaamu valkeni yllättävän raikkaana. Illalla oli viileää, mutta aamulla oli hetken suorastaan kylmä, ennen kuin aurinko alkoi lämmittää. Seuraavalla kerralla pohjoiseen lähdettäessä, pitää varustautua lämpimämmillä vaatteilla. Mutta viileämpi ilma saa kukat kukkimaan. Chiang Mai ei suotta ole kuuluisa kukkaloistostaan.

Komea bougainvilla.

Kaupunki on päiväsaikaan ihanan rauhallinen, verrattuna Bangkokiin ja Rayongin keskustan kortteleihin. Tosi kiva kävelykaupunki ja päivällä ei hellekään kiusannut kulkijaa ennen iltapäivää.

Värikäs meininki rakennuksissa sopii kukkivaan luontoon. Nykyrakentaminen on saman kaltaista kuin muuallakin Thaimaassa.

Yhden päivän Chiang Mai - kokemuksella jäi sellainen mielikuva, että käsityötä arvostetaan ja korkeatasoisia(kin) taidekäsitöitä on tarjolla. Ihan valtavasti oli kaikkea turistirihkamaa, joka suurimmaksi osaksi oli kivan näköistä ja varmaankin myös Chiang Maissa tai muualla pohjoisessa - Vietnamissa, Laosissa, tehtyä.

Kauppansa edustalla oli taideveistäjä työssään, hän puhui hiukan englantia ja kertoi taideteoksiaan myydyn kaikkialle maailmaan. Hän sanoi myös olevansa veistäjä kolmannessa polvessa. Jos matka ei olisi ollut vasta alussa, olisin voinut ostaa hänen työnsä Thaimaankotiin. Hänen veistämänsä hevoset olivat erityisen hienoja.

 Taitavat kädet ja kaunista puuta

Tällä penkillä istuen on syntynyt monta puuveistosta.

Chiang Mai'n vanhaa kaupunkia ympäröi vallihauta ja kaupunkia ympäröineestä muurista on paikoitellen jäänteitä jäljellä. Kaupungin kiertävä tie on noin 17 km pitkä. Liikenne on sen verran rauhallista, että polkupyörällä on kiva liikkua - me kuitenkin kävelimme. Yleiskuva kaupungista on vihreä, matalarakennuksin, rauhallinen.

Raikasta puistotunnelmaa

Olimme Chiang Maissa sunnuntain ja aivan hotellimme ympärille levittäytyi valtava iltatori. Ihan parhaita iltatoreja, vaikka tämän matkan aikana tulisin näkemään toisenkin mainion iltatorin, Luang Prabangissa. Torilla oli kaikkea: ruokaa, toritaidetta, käsitöitä, vaatteita, luonnontuotteita - you name it. Täällä voisi helposti intoutua ostoshimon valtaan.

 

Tämä on alkuiltaa, yhdeksän aikoihin tungos oli niin tiivis, että eteenpäin oli vaikea päästä.

Jostain kuului etäisesti tuttu melodia, hyvä meno! Kun pääsin lähemmäs soittajia sain kiinni kappaleesta: preerian keltaruusu kivalla thai-twistillä. Erittäin letkeää menoa. Nämä musikantit olivat koonneet suuren ja innostuneen kuulijajoukon.

 

Hieno tyyli, hyvä bändi!

 

Solisti oli selvästi bändin nokkamies.

Chiang Maista ei voi puhua muistamatta mainita temppeleitä. Jo yhden päivän aikana kävimme kolmessa. Tämä tumma, kokonaan tiikkinen temppeli Wat Phan Tao oli mielestäni erityisen kaunis. Temppelin ympäristössä oli myös erityiset bambu- ja kukkakoristelut.

 

Wat Phan Tao nähtynä vastapäisestä Lanna-arkkitehtuurin keskuksesta.

 

Temppeliä ympäröivää lyhtykoristelua. Jäin odottamaan seuraavaa kertaa, kun näkisin tämän iltavalaistuksessa.

 

Wat Phan Tao temppelin stupa

Matkalla Mekongille: Chiang Rai ja Chiang Khong

 

Maanantain autoilimme Chiang Khongiin, jossa ylittäisimme tiistaiaamuna rajan Laosiin. Matkalla pysähdyimme pakollisille turistinähtävyyksille: kuumille lähteille, valkoiselle temppelille ja mustalle talolle. Ne osoittautuivat - ehkä lähteitä lukuunottamatta kiinnostaviksi.

 

Psykedeelinen valkoinen temppeli War Rong Khun on Chiang Railaisen taiteilijan, elämäntyö. Temppeli on kerrassaan mykistyttävä, ja meillä ei ollut paljoa aikaa viettää sitä ihmettelemässä, kannatti silti käydä. Paikka on erittäin suosittu thai-turistien keskuudessa, heitä oli bussilasteittain. Jollain oudolla tavalla tuli mieleen Gaudi.

 

Silta kiusausten kautta onneen ja selfien ottajat.

 

Tämä tyyppi otti vastaan sillalla...

ja tämä hyvästeli

 

Jos valkoinen temppeli oli erikoinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä, niin oli musta talokin. Se ei silti tehnyt vaikutusta.

 



Yksi mustista taloista

Matka kohti Chiang Khongia kulki kauniilla ylängöllä riisipeltojen halki. Täällä viljellään tahmeaa riisiä ja maissia.

Vuorten reunustamaa ylänköä auton ikkunasta kuvattuna

Riisipellot auton ikkunasta kuvattuna

 

Juuri ennen auringonlaskua tulimme perille Chiang Khongiin, jossa yövyimme Teak Gargen Resortissa, joka oli ihan kelvollinen yösija. Huoneemme parveke oli Mekongille, jossa otimme tuntumaa seuraavaan kahteen päivään joella.

 



Aurinko laskee Mekongin yläjuoksulla, vastarannalla Laos

Hyvä tunnelma, jokiseikkailu odottaa.

 

Ja kun ensimmäinen auringonlaskumme Mekongilla oli nautittu, oli taas aika etsiä ruokapaikka. Ja mitä löysimmekään: Thai-Mex-ravintolan!

Tämä lupaava kyltti johdatti meidät herkkuruuan ääreen!

 

Fantastiset meksikon lätyt yllättivät meidät täysin - ja tequilaa voi hakea tien toisella puollella olevasta baarista, kun tämä ravintola ei sitä jostain syystä tarjoillut.

Liikuminen Mae Phim'ssa - sivuvaunumopolla, polkupyörällä, autolla ja julkisilla kulkuneuvoilla

Mae Phimi'ssa on ihanaa kulkea rantaa edes takaisin, mutta usein ei jaksa taivaltaa omin jaloin. Päiväsaikaan on kuuma, vaikka tuuli mereltä puhaltaakin kivasti. Sitäpaitsi pitää päästä kauppaan, kylälle. ulos syömään, sinne ja tänne. Liikenne on vasemmanpuoleinen, se kannattaa pitää mielessä liikkuu miten hyvänsä, vaikka jalan - ja erityisesti jos liikku jalan.

Aina löytyy tarkoitukseen sopiva menopeli helposti, jos moottoriajoneuvoa halajaa, kannattaa korkeasesongin aikana sellainen varata jo ennen matkaa. Talossamme on kaksi polkupyörää - yksi naisten ja yksi miesten mallia. Niillä pärjää ihan kivasti kylän kauppareissun ja ennen kuin päivä yltyy kuumaksi, voi pyörällä hyvin heittää kuntolenkin ja katsella maalaismaisemaa sisämaassa: kaunista ja rauhallista. 

Phawenee Spa on niin lähellä, että sinne käveleekin helposti, mutta polkupyörällä vielä helpommin.

Kätevin kulkuneuvo perheen kanssa ja muutaman viikon matkalla on sivuvaunullinen mopo.  Sillä ajelee kauppa- ja ravintolamatkat ja hurauttaa myös Mae Phim Beach'ia etäämmille rannoille kuten CocaCola Beachille. Moottoriajoneuvon kuljettajalla tulisi Thaimaassa olla kansainvälinen ajokortti ja moottoriajoneuvon luonnollisesti vakuutettu. Jos kansainvälistä ajokorttia ei ole ja poliisi sitä kyselee, selviää tilanteesta pienillä sakoilla.  Kypärä on syytä pitää päässä, vaikka vauhti ei ole kova. Mopon kuljettajalla se on pakollinen, mutta kyydittävillä ei. 

Kylätietä on kiva ajella sivuvaunumopon kyydissä, erityisesti, kun on erinomainen kuski.

Kiva ja halpa paikallinen kulkuneuvo on song taew, lavataksi. Kyyti on edullista, kuten kuvasta näkyy. Hinnat olivat viime kesänä samat - kuva on vanhempi.

Lavataksilla pääsee Ban Phe'n, Rayongiin ja toiseen suuntaan ajaessa Ban Kram'n kylään, jossa on mm. "Big Tree Market". Kyyti Rayongiin saattaa vaatia kärsivällisyyttä, sillä ainakaan suuren puun päätepysäkiltä autot eivät lähde aikataulun mukaisesti, mutta kuitenkin noin pari kertaa tunnissa. Ruuhka-aikaan saattaa auto olla tupaten täynnä, onneksi tuuletus on hyvä paitsi sateella, kun sivujen muovit on laskettu alas suojaamaan matkustajia. Jos song taew on kovin täynnä, matkustajia seisoo myös takatasanteella, se on yleensä nuorten miesten osa.

Thaimaankodista jaksaa juuri ajella mopolla Ban Phe'hen, jonne on matkaa reilut parikymmentä kilometria. Siellä saattaa olla vilkastakin, mutta heti rantakadulta sisämaahan päin on hiljaisia katuja, joilla on värikkäitä kauniita taloja ja pieniä kauppoja.

Pidempää matkaa taittaessa voi kulkea bussilla tai vuokrata auton kuljettajalla tai ilman Quality Voyagelta. Ei ole kauhean kallista käytää kuljettajaa, päivämatka henkilöautossa Pattayalle maksaa 2200 thb eli viitisenkymmentä euroa.

Ja sitten on tietysti bussit, joita kulkee tiheästi ja joista monet ovat tosi hienoja. Kaikkein komeimpia kaksikerroslaitoksia sanotaan VIP-busseiksi ja niissä on todella mukavaa matkustaa pitkiä matkoja. Rayongista pääsee VIP-bussilla vaikkapa Chiang Maihin. Kyyti kestää yön yli ja maksaa 1000thb. Ja thaimaalaisessa bussissa on aina bussiemäntä, joka jakaa matkan alkajaisiksi keksipaketin ja pullon vettä.

Mae Phim Beach – meriruokaa rantatuolissa

Taloltamme on vain parisensataa metriä merenrantaan. Pieni kävely rantaa kylälle päin ja saavutaan beachn rantaelämän keskukseen. Rantaluolit, jotka reunustavat beach’ia kuuluvat aina jollekin ravintolalle. Jos ostaa jotain, saa niissä istua ilmaiseksi.

Esteetön merinäköala rantatuolista

Ravintolat ovat kojuja, joissa ruoka tehdään ulkosalla. Tarjolla on rayongilaista aitoa thai-meriruokaa parhaimmillaan: grillattua, keitettyä ja wokattua. Ruoka on ollut aina huipputuoretta. Aamulenkillä näen, kuinka ravintolat valmistautuvat päivään: vihannesauto tuo päiväntuoreet vihannekset, jääauto tuo jäätä kylmäsäilytykseen, kalat haetaan torilta tai joskus näkee kalastajan tuovan jotain. Ruoka valmistetaan aina asiakkaan tilauksesta, mikään ei seiso valmiina.

Pikapaistetut vihannekset

Tom Yam Talay

Viikonloppuisin näkee myös väkeä Bangkokista, heidät erottaa kyllä joukosta. Rannan ravintoloihin tullaan syömään kaukaakin, thaimaalaisittain ei rantaravintolassa syöminen ole halpaa lystiä, vaikka meidän kukkaroa hinnat eivät rasita liikoja. Kokonainen uppopaistettu tai höyrytetty kala maksaa n. 400thb, erilaiset rapuannokset 150-250 thb, tom yam keitto (josta riittää usealle) n. 250 thb. Nuudeliruoat ja paikalliset salaatit (som tum thai) ovat edullisia. Rantaravintoloissa ruoka on aitoa taikkua ja voi olla hyvinkin tulista – kannattaa mainita ettei halua liian tulista (little bit spicy) – se aina yleensä ymmärretään.

Iloiset kokit Mae Phim Beach'n rantaravintolassa

Siistiä

Nam Prik - tulinen kastike moneen käyttöön

Rantaruokailun hurmaan kuuluu se, että samalla tullaan myös pitämään hauskaa meressä, lukemaan aurinkovarjon alla ja katselemaan iloista menoa. Rantatuolissa chillaten voi viettää koko päivän, ja jos olo käy liian kuumaksi, voi talsia tien toiselle puolelle Phawenee Spa’han hierontaan. Rantatien toisella puolella on makean veden suihkuja ja vessoja, joista joutuu maksamaan muutaman bathin. Uimarenkaan voi vuokrata 40thb:n päivähintaan.

Kaiken ikäiset voivat nauttia merestä uimarenkaan kanssa!