Mae Phim'sta uuteen ostoskeskukseen

Nyt seuraa taas skanditonta tekstia, suokaa anteeksi lukijani.

Useinkin pitaa (erityisesti naisten) paasta maalaiskylalta ostoksille. Klaeng on lahin ostospaikka ja sitten viime kaynnin sinne on rakennettu uusi ostoskeskus, jossa on iso marketti, mutta sen lisaksi paljon muuta mukavaa: putiikkeja, ravintoloita ja iso leffateatteri (josta ei farangeille kuitenkaan ole suurtakaan iloa).

Vuokrasimme lavataksin, joka hurautti meidat parissakymmenessa minuutissa uuteen ostosparatiisiimme. Lavataksi, joka siis vei ja haki (neljan tunnin kulutta) maksoi yhteensa 1000 thb - meita oli viisi kyydissa, mutta yhta hyvin olisi mahtunut kymmenen.

Marketti nayttaa samalta milta ne nayttavat kaikkialla, sisalta se on taatulla thai-twistilla maustettu: meluisa, varikas ja mika parasta, viilea.

Uusi ostari sijaitsee Sukhumvit-paakadulla, Kleaengin itareunalla.

Kun tulee lomalle Mae Phimiin, kannattaa pyytaa kuski kurvaamaan tata kautta, niin voi tehda tarvittavat aloitushankinnat ilmastoidussa marketissa, se on aluksi helpompaa, kuin lahtea haalimaan elintarvikkeita torilta ja kylan kaupoista.
Tassa nakymat Sukhumvitin molemmilta puolin. Taksikuski kuitenkin tietaa, minne vieda matkalaiset, kun se on sovittu etukateen tai kentalta lahdettaessa.

Muutama hauska poiminta ostarin tarjonnasta: 

Beautu Buffet on Korealainen kosmetiikkakonsepti, joka on kuin leipomo. Kosmetiikassa on nimet ja jotain selosteitakin englanniksi ja hinnat ovat kohtuulliset. Omia suosikkituotteita ovat kynsilakat (kestavia, halpoja, hyvia vareja) ja marjaisat kuorintatuotteet - oikein ihania auringon paahtamalle iholle.

Iloisen varinen Beauty Buffet. Melkein kaikki ihovoiteet ovat valkaisevia - niiden tehosta ja vaikutuksesta ei ole tietoa!

Beauty Buffan suloiset myyjattaret

Tarjoilija univormussaan.

MK-ketjun ravintoloita on yleensa kaikissa kauppakeskuksissa. Ne ovat varikkaita, siisteja ja ruokalistat ovat selkeita ja isokuvaisia. Hyva niin - silla ruoka on paasaantoisesti hot-pot aterioita, jossa valitaan erilaisia aineksia poydan keskella olevaan pataan kiehumaan. Saa sielta nuudeli- ja riisiaterioitakin, ankkaa ym. oikein maittavaa ja puhdasta ruokaa. Karsivallisyytta tosin tarvitaan niin henkilokunnan kuin asiakkaidenkin puolella. Ihan hyvan aterian onnistuimme syomaan ja ensikerralla luultavasti viela paremman.

Kaikki on uutta ja kiiltavaa

Nailla kaytavilla kelpaa lykkia ostoskarryja, Thaimaan Cittari.

Puutarha Mae Phim'ssa

Kun ostimme talon, ajattelin, että kaikki kasvaa kohtisten Thaimaassa kuin itsestään. Nyt olemme harjoitelleet neljättä vuotta ja tiedämme paremmin: puutarhanhoito on prosessi eikä projekti. Jotkut kasvit tulevat vain käymään, jotkut jäävät asumaan. Joka tapauksessa pihamme on suurimpia ilonaiheitani Thaimaan elämässä.

Kaiken on joutunut alottamaan alusta, yrityksen ja erehdyksen kautta. Usein ensimmäinen tunne Suomesta tullessa on pettymys, kun edelliskerran istutukset ovat kituliaina tai kuivuneina odottamassa. Mutta alun tyrmistyksen jälkeen on kiva yrittää uudelleen ja onhan toki menestystarinoitakin, jotkut kukat ja kasvit ovat päättäneet asettua pihallemme.

Etupihalle on yritetty jo useaa kasvia näkösuojaksi, huonolla menestyksessä. Keväällä
istutin siihen kaksi bougainvilleaa. Kevättalvi ei ole niille sopiva istutusaika, sillä silloin
niillä on lepoaika, mutta ne ovat sitkeitä ja sopivat hyvin ilmastoon. Odotan toiveikkaana
näkeväni ne verhmaina ensi syksynä.

Puutarhuri hoitaa, kun emme ole paikalla (ja silloinkin kun olemme)

Tärkeä juttu pihan hoidossa on tietenkin se, että on vastuunsa kantava puutarhuri tekemässä ainakin välttämättömän eli kastelun talviaikaan. Silloin kun Thaimaassa sataa, tarvitaan myös reilusti lannotteita, sillä runsaat sateet huuhtovat maasta niin ravinnon kuin itse mullakin. Minne ihmeeseen se aina häviää!

Meidän tärkeä puutarhurimme on Jum. Hän työskentelee SeaBreeze alueella ja hoitaa miehensä kanssa monta puutarhaa. Löysimme hänet, kun tarkkailimme mitkä naapuripihoista ovat hyvin hoidettuja.

Jumilla on paljon töitä, monet haluavat käyttää osaavaa ja ahkeraa pariskuntaa. Isommat ja raskaammat hommat kuten istutustyöt ja puiden leikkauksen hän hoitaa yhdessä aviomiehensä kanssa.

Ulkotöiden tekijät suojautuvat Thaimaassa runsaalla vaatetuksella, joka suojaa myös
kuumuudelta. Puutarhurimme Jum kulkee aina kumisaappaissa, sillä tiheissä pensaikoissa
saattaa olla myös kääremeitä.

Minulla on ollut terassin portailla lootuksia jo kolme vuotta. Ne eivät ole kaikkein helpoimmat ja varmimmat kukat, kun olemme poissa suurimman osan vuotta, mutta olen halunnut kasvattaa  niitä, sillä ne ovat ehdoton lempikukkani. Lootuksia on monenlaisia ja niitä näkee kasvavan villinä suurina alueina kosteikoissa.

Lootukset kasvavat vedessä ja mudassa, ne eivät saa koskaan kuivua. Jo pelkät suuret, pyöreät lehdet ovat kauniita, kun valo siivilöityy niiden läpi. Kukat eri vaiheissaan ovat majesteettisia, mutta kukkivat nopeasti ja siemenkotakin on koristeellinen. Taidanpa omistaa ihan oman jutun lootuksilleni.

Jum karsiii lootusruukun juurakoita.

Lootukset kasvattavat myös suuren juurakon, joka tukehduttaa itse itsensä. Niinpä niitä täytyy karsia tai uusia aika ajoin.

Lootuksen kasvattaminen on mutaista ja sotkuista hommaa, silti palkitsevaa.

Kukkaihanuus alullaan

Sitten on tietysti orkideat!

Orkideoja voisi ostaa ja levitellä miten paljon tahansa. Ne ovat lahottajakasveja ja tarvitsevat kasvualustan (kookospähkinän kuoren, puun, puuruukun jne.), mihin kiinnittää ilmajuuret. Ja orkidean pitää saada myös varjoa - se pitää huomioida aurinkoisella pihallamme. Olenkin saanut monet orkideat uusimaan kukintansa. Ja aina voi ostaa lisää.

Kukkien lisäksi pihalla on kiva tarkkailla liskoja jotka jähmettyvät jännästi paikoilleen ja niitä voi tuijotella pensaassa tai kivetyksellä pitkänkin aikaa.

Tässä komea kaveri tarkkailee elinpiiriään orkidean oksalla

Maaliskuussa Thaimaahan

Edellinen päivitys on kirjoitettu marraskuussa. Pimeä talvi on takana ja kun kevättalven valo on jo kirkas suuntasimme taas Thaimaankotiin. Terve siis Mae Phim. Huomenna on viikko siitä kun tulimme ja nopeasti se lennähti.

Thaimaankodin pidossa on jotain samanlaista kuin veneilyharrastuksessamme: kauden alussa on aina vimmattu paikkojen kunnostus ja siistiminen. Vene rapistuu pressun alla talvella ja Thaimaankoti vaatii huoltoa korkeasesongin ja sadekauden jälkeen. Tällä kertaa ei ollut katto vuotanut - yksi vesiputki sen sijaan oli, joten perinteistä remonttirumbaakin on tiedossa.

Viikon aikana olen saanut aikaan seuraavaa:

Kaikki sohvanpäälliset pesty, terassilla ja sisällä. Meillä on kylmäpesukone - tosiaankin se on ihan yleinen malli täällä ja meni kotvanen ennen kuin tajusin, ettei ole kuin yksi pesulämpötila: haalea. Oxivanshia peliin ja liotus paljussa, sitten kone jauhamaan ja tulos on kohtalainen.

Minulle on ostettu tyttöjen mopo, Suzuki Skydrive 125. Mopon osto onkin suoritus sinänsä ja se, minkä pelin valitsin johtui suurelta osalta siitä, että löysimme Suzuki-kaupasta innokkaan englanninkielentaitoisen kauppiaan: huollatti samaan hintaan miehen Hondan ja hoiti sen vakuutukset ajan tasalle, lupasi virittää tarakalle tavara-boxin, kun malliin ei löytynyt sopivaa ja kärsivällisesti selvitti meille dokumenttibyrokratian. Ei kuulosta vaikealta, mutta kolmen tunnin hikinen homma tuo kaupanteko oli. Olimme tyytyväisiä suoritukseen, kun poljimme kotiin pienellä Suzukilla Ban Phe'sta ja Honda jäi hyvään hoitoon.


Kaupanpäällisinä tyylikäs ja takuulla turvallinen kypärä mallia potta
ja musta nailon-pusakka, jossa lukee Suzuki ja jotain thaikuksi
- taitaa saada portinvartijapoika lahjoituksen.

Olen itse ajanut orkideakauppaan hakemaan uudet kukat pöydille ja torille täyttämään hedelmävarastot, joskin vaadin miehen mukaan kuskaamaan tavarakuormaa.

Kerran on myös grillattu - ei mikään varsinainen gurmee-suoritus ollut tuo, possua ja kanaa, mutta jostain on aloitettava. Sen sijaan olen onnistunut kelvollisesti fileeraamaan paikallisen herkkukalan (white snapper), jonka hain rantatorilta. Ja sitten tietysti myös paistanut sen. Niin, ja keitin kelvollista tom kha gai'ta.

Ja tietysti on kasteltu pihaa, jota ei koskaan sadekauden ulkopuolella voi kastella liikaa.

Tästä se on taas lähtenyt käyntiin: thaimaanelämä. Kyllä tässä vielä ehditään seikkaillakin, ainakin matka Hanoihin on tiedossa ja varmasti monta yllätystä.

Orkideaostoksilla

Viikonloppuna oli lämpötila plussan puolella. Ikkunoista näkyy jään peittämä meri, mutta suunnittelen tökkääväni ensimmäiset narsissit parvekkeelle milloin tahansa - siis heti, kun toimeennun hakemaan ne kaupasta. Voisin samalla ostaa tarjousorkidean hoitamaan tropiikinkoti-ikävää. Kukat mielessä molemmissa kodeissa.

Heti ensimmäisestä kerrasta Thaimaankodissa olen ostanut sinne orkideoja - sisään ja ulos. Orkideojahan kasvaa Thaimaassa kaikissa puutarhoissa. En ole mikään kukkien tuntija tai orkiedeahifistelijä. Hoidan kukkiani yrityksen ja erehdyksen kautta ja neuvoja kysellen. Ne tuottavat aina iloa - en väsy ihmettelemään väriä ja muotoja ja valoa, joka kuultaa eri vuorokaudenaikoina terälehtien läpi.

Meiltä suunnilleen 14km Klaengin suuntaan on orkideapuutarha, jonne on kiva mopoilla ostoksille tai vaan katselemaan ja haaveilemaan. Ensimmäinen tavoitteeni  mopoilussa oli orkideapuutarha, niin ettei tarvitse pyydellä kyytiä vaan voin hurauttaa sinne milloin vaan. Ongelma tietysti on, että sieltä ei voi kuljettaa mopolla juuri mitään, paitsi jaloissa.

Orkidaeakaupan ylle on pingotettu vihreä puutarhaharso, joka tekee siitä sademetsämäiden hämärän. En väsy katselemaan ja suunnittelemaan. Orkidea on kämmekkäkasvi ja lajeja on Suomessakin, periaatteessa, sillä aika harvoin niitä näkee.

Orkideat istutetaan lahoihin puunkappaleisiin, kaarnanpaloihin, tai köytetään kiinni puunrunkoihin suojanaan kookospähkinän kuori. Niihin ne kiinnittävät sienijuurensa ja imevät niistä ravintoa. Voi ihanuutta, kun orkideani tekevät uusia kukkavanoja ja saan jännittää, minkä muotoisia ja värisiä kukkia on puhkeamassa.

Vaikka orkideat eivät maksa paljon, niitä voisi koko ajan tuoda uusia ja heittää vanhat yhden kukinnan jälkeen pois, haluan silti yrittää saada ne kukkimaan yhä uudelleen. Yksi ongelma tietysti on, etten ole niitä itse hoitamassa. Hushållerskamme ei jaa rakkauttani kukkiin, tai ainakaan ulkotöihin, ja tähän asti ne ovat aina surullisessa kunnossa, kun saavumme Thaimaankotiin. Tämän talven Thaimaan aikanamme sain monet jo viimevuonna ostamani orkideat uudelleen kukkaan ja ostin tietys uusiakin mättäitä. Haimme Saran kanssa kaksi suurta orkideamätästä puutarhasta: yksi mopo, kaksi naista ja valtava - siis VALTAVA - noin metri kanttiinsa oleva orkideakassi mopon päällä. Jopa kukkakauppiaat katselivat hiukan kunnioitusta silmissään lähtöämme ja sanoimme mielessämme: "Ei mitään tulhia falangeja!".