Temppelijuhla

Jo useamman viikon lahiseudun kaduilla on ajanut kolmen pick-up-auton letka, lavalla mainos-standit silkkihelmoin ja kaiuttimet, joista kaikista kaikuu monotoninen koilotus. Naapuri kertoi, etta temppelijuhlaa siina mainostetaan. Myos kadunvarsilla on suuria mainostauluja, joista voi tunnistaa saman aiheen, kuin autojen mainoksista. Kyseessa on siis paikallinen suuri tapahtuma.

Emme tienneet, emmeka varmasti tieda vielakaan, mika temppelijuhla on. Yritin googlettaa tietoa, ilman tulosta. Arvio juhlan tarkoituksesta perustuu vain nakohavaintoihin. Usein on tuskastuttavaa, kun kylteista ei ymmarra yhtikas mitaan! Visuaalinen kielikin on niin erilaista, etta myos kuvien lukeminen voi menna pahasti pieleen.

Kymmenen kilometrin sateella meidan talosta on ehka kymmenkunta temppelia. Pienempia ja suurempia. Munkkeja nakee kulkemassa ruoka-astioineen aamuisin. Temppelilaitos on keskeinen osa elamaa ja kylat rakentavat ja yllapitavat omat temppelinsa. "Ylakylan" - kuten me paikkaa sijaintinsa puolesta kutsumme - temppelijuhla on 21. - 29.1.2555. Nyt siis eletaan thaimaalaisessa kalenterissa vuotta 2555. Ja nyt seuraa tulkintani juhlan tarkoituksesta: varojen keruu temppelille.

Juhlat asettuvat tien kahta puolta: hengellinen osuus temppelialueelle ja maallinen osuus, eli markkinat, vastakkaiselle puolelle tieta. Alue on valaistu hienosti ja kansaa on tungeksinut alueella kaikkina paivina. Esilla on suuri taulu, jossa kerrotaan - luullakseni - kunakin paivana keratyn rahan maara.

Temppelialueella on monenlaista toimintaa, jossa voi kayttaa rahaa: naytti silta, etta erilaiset munkkien "joukkueet" innostaisivat ihmisia kayttamaan rahaa tarjoamiinsa aktiviteetteihin, kuten uhrilahjojen (suitsukkeiden, kukkien...) hankkimiseen. Itse annoin rahan, joka pistettiin muovitaskujen muodostamaan seinamaan ja sain vastineeksi keltaisen viirin munkin kuvalla. Myos pienia lehtikullan paloja sai ostaa ja ne kiinnitettiin palloihin, joita oli juhla-alueella. Mekin saimme lehtikultaa kiinnitettavaksi ystavalliselta perheelta, joka halusi ottaa kuvan tyttarestaan meidan kanssamme. Kaikkialla kaikui munkkien aani mikrofoneista.

Toisella puolella tieta oli markkinat. Kojut olivat emimmakseen tikanheittoa tai muuta peleja, joista sai palkinnoksi viinaa+kokista+soodavetta tai sitten pehmoelaimia. Oli tietysti myos ruokakojuja ja erityishuvina kilin ruokinta tuttipullosta. Sehan piti tietysti kokeilla. Kilit kilpailivat ankarasti tuttipullosta, joten ruokintakokemus ei ollut niin kiva, kun voisi luulla.

Hienot temppelijuhlat kaiken kaikkiaan. Olimme ainoat farangit juuri silla hetkella ja tunsimme olevamme tervetulleita. Toivomme temppelille menestysta ja olemme osaltamme osallistunneet yllapitoon jo kolmessa eri tilaisuudessa: talonsiunauksessa munkkejen lahjoihin, hierojamme varojenkeruuseen temppelille ja viela temppelijuhlassa.

Tytot Ban Phessa

Mae Phim'sta parinkymmenen kilometrin paassa lanteen on Ban Phe. Siella kaydaan, jos halutaan ostaa supermarket-ruokaa tai shoppailla - vaatimattomasti mutta yllatyksellisesti. Turistipyydykset ovat lansimaalaisittain varsin erikoisia ja tuotteet kalaan, kalastukseen ja merenelaviin liittyvia: kuivattua seafood'ia, simpukoista tehtyja matkamuistoja (jotkut aika merkillisia) ja tietysti hellehattuja & rantavaatteita. Paikallisia kauppoja on kuten missa tahansa pikkukaupungissa ja thaimaalaisittain kaikenlaisen tavaran korjaajia.

Ban Phe'ssa on satama, josta paasee Koh Sametille. Viikonloppuisin paikka kuhisee Bangkokista saapuvia vapaa-ajan viettajia. Meilta sinne paasee lava-autolla, joka on julkinen liikennevaline - farangin matka maksaa 30thb, mutta luulen paikalisten maksavan vain 20thb - no samapa se, farangi-vero. Matka kestaa vajaa puoli tuntia ja on aina mielenkiintoinen.

Teimme tanaan naisten reissun Ban Phe'n tarkoituksena paamaaraton vaeltelu, kurkistelu kiinnostavan nakoisiin puoteihin ja ehka hyvien loytojen tekeminen. Matka oli onnistunut, saldo: 1 kalankuivatukseen tarkoitettu palmunlehvakori (laitan siihen hedelmia), kaksi kukallista kiinalaista emalitarjotinta. leopardikuvioinen catsuit + mekko (tytolle, ei mulle) seka Tesco Lotuksen ruokaostokset. 

Tesco Lotuksen valmiiksi kootut keittoainekset - ei muuta kuin pataan! Naita emme ostaneet, silla vihannekset ja hedelmat hankitaan paikallistorilta. Joskus ostan kala/ayriaispalleroita, joita tahankin pakkaukseen kuuluu. Niita voi lisata vaikka tom yum tyyliseen keittoviritykseen.

Monenlaista vaatekauppaa tutkittiin. Tassapa vaaleanpunainen muotikauppaihanuus. Luomukset  somia ja koot pikkuruisia. Hinnat siina 100 - 200 thb ja laadun sijaan oli panostettu koreuteen. Ihan kivojakin juttuja.

Mun suosikki oli kelta-musta merimiesmekko. Sita ei kuitenkaan kannattanut ruveta sovittamaan. Aika hauska oli myos joustofroteinen rusettimekko.

 Sarapa loysikin jotain sopivaa!

Taalta loytyy melkein kaikkea, vaan ei mulle mieluisia murokulhoja. Aika uskomatonta.

Hieno liiketalo, arkkitehtuuriltaan antiikin hengessa korinttilaisin pylvain ja jumalatarpatsain.

Presidentin vaalit, aanestamaan Pattayalle!

Joulukuussa Suomesta lahtiessa mietitytti mahdollisuus kansalaisvelvollisuuden ja -oikeuden suorittamisesta presidentinvaalissa. Ei mietityttanyt kuitenkaan niin paljon, etta olisimme ymmartaneet ottaa mukaan aanioikeuslappumme.

Suomen Thaimaan suurlahetyston hyvalta FB-sivulta selvisi, etta aanestamaan ei tarvitse lahtea Bangkokiin, vaan sen voi tehda myos Pattayalla. Sen verran merkittava tapahtuma tama oli MaePhim'n siirtokunnassa, etta jo hyvissa ajoin suunniteltiin aanestysretki. Naapurin autokyydissa paastiin mukavasti Pattayalle - samaan kyytiin meita oli pakkautunut kuusi aanestajaa. Periaatteessa Pattayalle on Mae Phimista omalla autolla puolentoista tunnin matka - yleensa siihen menee enemman, silla kun maalta lahdetaan kaupunkiin, kaydaan jo matkan varrella ostoksilla ja asioita hoitamassa.

Maaseudun rauhasta Pattayan vilinaan.

Jos haluaa tehda isompia hankintoja, Pattaya on farangien suosima ostospaikka. Hinnat on tietysti myos sovellettu farangeille.

Aanestyspaikkana oli Marriot Pattaya, ei aivan uusi, mutta varsin viehattava Spa hotelli. Muuten Pattayassa ei mielestani ole mitaan viehattavaa, ja mielellaan sielta aina palaakin kotikylan rauhaan.

Aanestyspaikalla oli melkoinen jono, mutta kaikki sujui joustavasti, kuten aina. Aanetajien keski-ika oli korkea, meidan seurue minua ja Masaa lukuunottamatta nuoremmasta paasta. Ennakkoaanestys Pattayalla ja muissa alueen aanestyspaikoissa oli menestys

Kun aanet oli annettu kaytettiin loppupaiva tehokkaasti hankintojen tekemiseen ja kotona oltiin vasta pimean tultua.  Seuraavan kerran Pattayan down town'ssa kaydaan mikali aanestetaan toista kierrosta.

Arkeen totuttelua ja juhlaa Mae Phim'ssa

Talla kertaa sopeutuminen on kestanyt kauemmin kuin aiemiin. Voiko se johtua siita, etta tulimme pimeimman kaamoksen aikaan? Keho ja mieli sai valoshokin? Vaikka olen ollut Thaimaassa aika paljon - ja usein, en koskaan joulukuussa.

Joulun viettoa ja vuodenvaihdetta kiinnostavampi juhla oli lahiravintolaamme pitavan perheen uuden talon siunaustilaisuus, jonne meilla oli ilo saada kutsu.  Phoonabha-ravintola on vaatimatan perus-thaimaalainen ravintola, jossa haaraa koko perheen - laajasti kasitettyna - naisvaki. Vajaan kahden Mae Phim -vuotemme aikana ravintoloitsijaperheen tyttaret ovat oppineet englantia, koko ajan yha enemman ja myos ruotsia. Ruoka on ihanaa, tuoksuvaa,  tuoretta thai-herkkua, mutta siitapa juttua joku toinen kerta.

Ahkeralla tyolla, loistavalla ruoalla ja iloisella palvelulla Phoonabha - on pieni menestystarina: perheelle on noussut uusi talo ja sen yhteyteen tuleva ravintoa Bali Residence'n ja SeaBreezen puolivaliin. Ravintoloitsijaperhe halusi jakaa ilonsa, juhlansa ja ehkapa myos mainostaa tulevaa liiketoimintaa kutsumalla kanta-asiakkaita talon siunaustilaisuuteen, jonka seremonian buddhalaismunkit tulivat pitamaan. Saimme kutsun syomassa kaydessamme vaalenpunaisessa kirjekuoressa.

Juhlataloon, tai oikemmin munkeille, vietiin suljetussa kirjekuoressa 100thb - nain meita neuvottiin.

Munkeille tehtiin kukkavihot ja vieraiden tuomat rahalahjat liitettiin niihin

Talo oli isompi, kuin odotin ja kaikki laitettu kauniisti juhlaan, poydat notkuivat herkkuja, paikalla sukua, kylanvakea ja asiakkaita. Selvasti kyseessa oli suuri tapahtuma, jota juhlittaisi perusteellisesti. Ennen munkkejen saapumista vieraille tarjottiin juomaa, ruokailu alkoi seremonioiden jalkeen. Meille esiteltiin ylpeana taloa, johon oli rakennettu alttareita ja kaikkiin huoneisiin. Kaunista!

Talon pikkumies on rakentanut budhalle oman alttarin

Saimme seurata siunausta, joka oli jarkestetty huoneeseen jossa seinille oli levitetty purppurainen kangas. Laulettujen rukousten jalkeen seurasi seremoniallinen ateria, farangitkin saivat osallistua halutessaan riisin jakamiseen munkkien astioihin. Talon perhe aterioi yhdessa munkkien kanssa. Siunausosuuden aani: rukoukset ja laulu kuului kaiuttimissa juhlatilan puolelle. Tunnelma oli hieno! Osallistujat, niin farangit kuin paikallisetkin arvostivat tilaisuuden harrasta mutta iloista luonnetta.

Siunaustilaisuuden jalkeen alkoi juhlien maallinen osuus. Siunattuaan juhlakansan roiskimalla vitsalla vetta paallemme munkit poistuivat pick-upin lavalla. Poyta oli laitettu thaimaalaisittain koreaksi ja veikkaan, etta juhlat jatkuivat suvun ja kylanmiesten voimin seuraavaan aamuun. Me taytimme mahamme ihanilla thaiherkuilla ja iloitsimme ravintoloitsijamme menestyksesta

.