Jouluna kotona

Ja loppu on historiaa – ainakin omaa historiaamme. Kun paadyimme Mae Phim’n rauhaan, tuntui jo ensimmaisena iltana silta, etta tanne voisi jaada. Ja niin jaimmekin, ensin siihen asti, etta tuhkapilvi laskeutui ja sen jalkeen aina kun on mahdollista niin pitkaksi aikaa kuin mahdollista. Ostimme tuhkapilvimatkamme seurauksena talon, juuri sen johon asetuimme, kun ensimmaisen kerran tulimme Mae Phim’n.

Tassa kirjoituksessa ei ole skandeja – kirjoitan siis Thaimaan lapparilla. Skandeja ei tule olemaan lahitulevaisuun kirjoituksissa, silla aloitimme viime viikolla tahan mennessa pisimman oleskelumme thai–kodissa, kaksi kuukautta ja kymmenen paivaa.

Tulomme ja taman hetken valissa tuntuu jo olevan paljon: olemme asettuneet ja koti ja rytmi tuntuvat jo omilta. Ensimmaiset paivat ovat aina outoja ja melkein haikeita. Tata on odotettu pimeassa syksyssa, mutta laheisia ja tietysti kahta perheenjasentamme koiria, ei saa mukaan. Ihan uskomatonta vauhtia muuttuu ja (ehka) kehittyy maalaiskylamme ja niin myos asuinalueemme SeaBreeze.

Olemme ensimmaista kertaa taalla varsinaisena korkeasesonkina, jouluna, joka vilahti ohi lahes huomaamatta. Asukkaat, joilla on mahdollista viipya alueella koko talvi, ovat onnistuneet saamaan pihansa ja puutarhansa hehkuun. Meidan taas riutui ensimmaisten kuivien kuukausien seurauksena (joku ei ollut hoitanut tehtaviaan).

Ihanaa tulla kuitenkin tulla tahan kotiin ja Thaimaahan. Kohta saan taas lotukseni ja orkideani kukkimaan. Ja jos en saa, ostan uudet!