keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Matkalla Thaimaankodista 2: Mekong Huay Xai, Pak Beng

Matka jatkui aamulla seitsemältä. Hotellin auto kuljetti meidät raja-asemalle Thaimaan puolelle, jossa vaihdoimme dollareita viisumin ostoon Laosin puolella. Hinta oli edullisempi dollareilla kuin Thaimaan batheilla. Ja sitten odottamaan kirkkaassa ja kylmässä aamussa bussikuljetusta rajasillan yli Laosin raja-asemalle. Kylmä sää tosiaan yllätti! Arvelin, että lämpimämmille vaatteille saattaa olla tarvetta matkan aikana ja olin oikeassa. Niitä vaan ei ollut mukana.
 
Rajanylitys ja viisumeiden osto, sekä rahan vaihto Laosissa batheista kipeiksi sujui joustavasti. Olin ostanut Laivamatkan Mekong Smile Cruise matkanjärjestäjältä, joka osoittautui palveluiltaan ja järjestelyiltään mainioksi. Meitä oli vastassa paikallisoppaamme, joka oli mukana koko matkan ja herra matkatoimiston omistaja. Heidän avullaan selvisimme  hiukan konstikkaista rajamuodollisuuksista varsin sujuvasti.
 
Rajalta oli lyhyt matka Huay Xain slow boat -rantaan, josta lähtivät tavalliset paikallisveneet ja turistiveneet. Meidän veneen lisäksi näin toisenkin turistiveneen, joten aika hiljaista on täällä vielä turistiliiketoiminta. Täältä alkoi kaksipäivää kestänyt jokiseikkailumme.

Huay Xain laivaranta. Kanat ja kukot aina mukana.
Slow boatit ovat pitkä ja avoimia aluksia, joissa takana on moottori, miehistön tilat (miehistö asuu niissä useampipäiväisillä matkoilla). Nimestään huolimatta vene kulkee alavirtaan jopa 16 solmua tunnissa. Joki on erityisesti matalan veden aikaan - joka nyt tammikuussa on - syvän kanjonin pohjalla ja virtaus on välillä kova, samoin ilmavirta.

Slow boatit odottavat matkustajia.
Joki voi korkean veden aikana olla jopa kymmenen metriä korkeammalla. Tosin Kiinalaiset ovat rakentaneet patoja yläjuoksulle ja se on pysyvästi vaikuttanut veden korkeuteen. Välillä joki kulki karikkoisena ja virtaus oli lähes koskimainen, veneen kuljettajan oli todella tunnettava reittinsä ja osattava aluksensa.


Kalastajia ja joenvarsikylien asukkaita näkyi harvakseltaan.
Joki halkoi sademetsäerämaata, jossa elää suunnaton villieläin-fauna. Näimme norsuja rannassa, ne tosin saattoivat olla myös työeläimiä, viidakossa on orankeja ja tiikereitä, lukematon määrä erilaisia apinoita sekä äärimmäisen harvinaisia peuraeläimiä. Alueen vuoristolaisheimot syövät kaikkia eläimiä, joita metsästetävät ansoilla.

Myötävirtaan! Onneksi veneemme oli varustettu suurella määrällä värikkäitä vilttejä, joilla pakkasimme itsemme lämpimiksi.
Teimme molempina päivinä pysähdyksen vuoristolaisheimon kylään. Laosissa on laskettu olevan 48 eri etnistä ryhmää ja vuoristossa elämä on vielä äärimmäisen yksinkertaista, moneen kylään ei ole edes sähköä. Oppaamme oli hmong-mies, joka oli opiskellut Luang Prabangin ja Vientianen yliopistoissa, mutta palannut kotikylään ja toimi oppaana. Hän oli loistava paikallisopas ja kertoi myös kursailematta omasta tarinastaan ja päättyneestä avioliitostaan lao-naisen kanssa varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, kun ei noudata esi-isien perinteitä kuten järjestettyä avioliittoa ja ryhtyy sooloilemaan.
 
Rantauduimme käydäksemme Hmong-kylässä-

 
Turistit tuovat pientä tulonlisää kyläläisille. Kylän keskellä oli lipas jonka rahoja käytettiin lasten koulunkäynnin avustamiseen. Kaupustelijoita tai kerjääviä lapsia emme tavanneet. Kylä eli arkeaan ja me kuljimme kylän läpi.

Malaria on alueella suuri ongelma ja lapsikuolleisuus alueen kylissä on ollut suuri. Laosin valtio, Unisef ja WHO ovat tehneet neuvonta ja avustustyötä - koskien hyttysverkkojen käyttöä, asumusten sijaintia ja hygieniaa ja onnistuneet parantamaan tilannetta aivan viime vuosina.

Nuoria äitejä







Uteliaat kasvot ikkunassa.
Saimme kokea vieraanvaraisen hetken, kun kylän miehet tarjosivat meille savustamaansa - erinomaista- puhvelia ja lao-lao ryypyn. Hetki oli aidon ystävällinen ja luonteva.

Puhveli savustui vartaissa. Se maistui savustetulta riistalta, todella herkullista.
 
Vähän aikaa sitten puhvelin päätä koristivat nämä sarvet.


Lao-lao, joka tässä kylässä oli lähes parasta maistamaamme.
 Matka jatkui lämpimämmissä tunnelmissa. Maissa käydessä oli yllättävää huomata, että sää oli erittäin lämmin.


Veneellä tarjottiin täydellinen lounas. Teetä, kahvia ja hedelmiä oli koko ajan tarjolla. Lisäksi kokkimme pyöräytti iltapäivällä kuumat ranskalaiset perunat, jotka maistuivat Mekongia matkatessa erinomaisilta!

Maisemaa ei voinut lakata fiilistelemästä. Vaikka taitoimme matkaa kaksi päivää, ei aika tullut hetkeäkään pitkäksi.

Tuulitakki olisi tehnyt terää.
Ennen auringon laskua rantauduimme Pak Bengiin, jossa yövyimme. Onneksi selvitin meille parhaan mahdollisen majapaikan. Matkakumppanimme, englantilainen pariskunta eivät olleet yhtä onnekkaita vaan hytisivät meluissa luukussaan aamua odottaen.

Pak Beng on paikka, jossa vuoristoheimo on vuokrannut maansa "liikemiehille", jotka ovat pystyttäneet majapaikkoja Mekong-matkalaisten tarpeisiin. Siinä kaikki. Itse kylä on siirtynyt törmästä ylös. Ehdimme juuri ja juuri käydä paikallistorilla, lämmintä vaatetta oli turha kuvitella kylältä ostavansa. Sen sijaan ostin antiikkisen opium-piipun.
Tässä seurueemme paikan parhaassa ravintolassa drinksulla. Hmong-opas, Masa ja englantilaispariskunta, jotka olivat matkustajina kanssamme.

Nostimme maljan Mekong-seikkailulle Lao-laolla. Masa kumosi juoman, muut emme siihen pystyneet. Mitään vakavia seurauksia ei kumoamisesta ollut.