torstai 21. tammikuuta 2016

Matkalla Thaimaankodista 1: Chiang Mai, Chiang Rai ja Chiang Khong

Tämä Thaimaankodin periodi on yhdeksän viikkoa pitkä. Olemme täällä maahan tulon yhteydessä saatavalla turistiviisumilla, koska puolessa välissä oleskeluamme teimme matkan pohjoiseen. Reitti oli Mae Phim - Bangkok - Chiang Mai - Chiang Rai - Chiang Khong - Pak Beng - Luang Prabang - Bangkok. Kaksi päivää teimme matkaa Mekong-joella.


Tässä matkaetappimme kartalla.

Lensimme Don Muangin kentältä Bangkokista Chiang Mai'n. Mae Phim'sta tullessa DMK on kurja kenttä, koska sinne mennessä joutuu ylittämään koko kaupungin ja on vaarana juuttua ruuhkaan. Siksi aikaa on varattava reilusti. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin. Olimme Chiang Maissa illan suussa ja lentokentältä on kaupunkiin vain viitisen kilometriä. Ei ruuhkia.

Kaksi yötä ja yksi päivä Chiang Mai'ssa

 
Asuimme vanhassa kaupungissa jota ympäröi neliön muotoinen kanava tai vallihauta. Pimeä laskeutui heti tultuamme ja illan tavoite oli ottaa ensimmäiset tunnelmat Chiang Mai'sta sekä käydä syömässä. Viileys yllätti ja thaimaalaiseen tapaan kaupungin kadut olivat monin paikoin varsin pimeitä. Vanha kaupunki on kuitenkin sen verran kompakti, että kuljimme rohkeasti emmekä eksyneet.

Cycloja näkyi jonkun verran. Tällaisesta olisi ollut kiva katsella kaupunkia, mutta kun kyytiä kaipasimme, ei cyclo osunut kohdalle.
Katukeittiöissä oli paljon lihaa ja makkaraa tarjolla, ymmärrettävästä syystä vähemmän rapuja ja mustekaloja.

Smoothie baarin myyjätär tauolla Chiang Mai Gatella.
Sunnuntaiaamu valkeni yllättävän raikkaana. Illalla oli viileää, mutta aamulla oli hetken suorastaan kylmä, ennen kuin aurinko alkoi lämmittää. Seuraavalla kerralla pohjoiseen lähdettäessä, pitää varustautua lämpimämmillä vaatteilla. Mutta viileämpi ilma saa kukat kukkimaan. Chiang Mai ei suotta ole kuuluisa kukkaloistostaan.

Komea bougainvilla.
Kaupunki on päiväsaikaan ihanan rauhallinen, verrattuna Bangkokiin ja Rayongin keskustan kortteleihin. Tosi kiva kävelykaupunki ja päivällä ei hellekään kiusannut kulkijaa ennen iltapäivää.
Värikäs meininki rakennuksissa sopii kukkivaan luontoon. Nykyrakentaminen on saman kaltaista kuin muuallakin Thaimaassa.
Yhden päivän Chiang Mai - kokemuksella jäi sellainen mielikuva, että käsityötä arvostetaan ja korkeatasoisia(kin) taidekäsitöitä on tarjolla. Ihan valtavasti oli kaikkea turistirihkamaa, joka suurimmaksi osaksi oli kivan näköistä ja varmaankin myös Chiang Maissa tai muualla pohjoisessa - Vietnamissa, Laosissa, tehtyä.

Kauppansa edustalla oli taideveistäjä työssään, hän puhui hiukan englantia ja kertoi taideteoksiaan myydyn kaikkialle maailmaan. Hän sanoi myös olevansa veistäjä kolmannessa polvessa. Jos matka ei olisi ollut vasta alussa, olisin voinut ostaa hänen työnsä Thaimaankotiin. Hänen veistämänsä hevoset olivat erityisen hienoja.

 Taitavat kädet ja kaunista puuta
Tällä penkillä istuen on syntynyt monta puuveistosta.
Chiang Mai'n vanhaa kaupunkia ympäröi vallihauta ja kaupunkia ympäröineestä muurista on paikoitellen jäänteitä jäljellä. Kaupungin kiertävä tie on noin 17 km pitkä. Liikenne on sen verran rauhallista, että polkupyörällä on kiva liikkua - me kuitenkin kävelimme. Yleiskuva kaupungista on vihreä, matalarakennuksin, rauhallinen.
Raikasta puistotunnelmaa
Olimme Chiang Maissa sunnuntain ja aivan hotellimme ympärille levittäytyi valtava iltatori. Ihan parhaita iltatoreja, vaikka tämän matkan aikana tulisin näkemään toisenkin mainion iltatorin, Luang Prabangissa. Torilla oli kaikkea: ruokaa, toritaidetta, käsitöitä, vaatteita, luonnontuotteita - you name it. Täällä voisi helposti intoutua ostoshimon valtaan.
 
Tämä on alkuiltaa, yhdeksän aikoihin tungos oli niin tiivis, että eteenpäin oli vaikea päästä.
Jostain kuului etäisesti tuttu melodia, hyvä meno! Kun pääsin lähemmäs soittajia sain kiinni kappaleesta: preerian keltaruusu kivalla thai-twistillä. Erittäin letkeää menoa. Nämä musikantit olivat koonneet suuren ja innostuneen kuulijajoukon.
 
Hieno tyyli, hyvä bändi!
 
Solisti oli selvästi bändin nokkamies.
Chiang Maista ei voi puhua muistamatta mainita temppeleitä. Jo yhden päivän aikana kävimme kolmessa. Tämä tumma, kokonaan tiikkinen temppeli Wat Phan Tao oli mielestäni erityisen kaunis. Temppelin ympäristössä oli myös erityiset bambu- ja kukkakoristelut.
 
Wat Phan Tao nähtynä vastapäisestä Lanna-arkkitehtuurin keskuksesta.
 
Temppeliä ympäröivää lyhtykoristelua. Jäin odottamaan seuraavaa kertaa, kun näkisin tämän iltavalaistuksessa.
 
Wat Phan Tao temppelin stupa

Matkalla Mekongille: Chiang Rai ja Chiang Khong

 
Maanantain autoilimme Chiang Khongiin, jossa ylittäisimme tiistaiaamuna rajan Laosiin. Matkalla pysähdyimme pakollisille turistinähtävyyksille: kuumille lähteille, valkoiselle temppelille ja mustalle talolle. Ne osoittautuivat - ehkä lähteitä lukuunottamatta kiinnostaviksi.
 
Psykedeelinen valkoinen temppeli War Rong Khun on Chiang Railaisen taiteilijan, elämäntyö. Temppeli on kerrassaan mykistyttävä, ja meillä ei ollut paljoa aikaa viettää sitä ihmettelemässä, kannatti silti käydä. Paikka on erittäin suosittu thai-turistien keskuudessa, heitä oli bussilasteittain. Jollain oudolla tavalla tuli mieleen Gaudi.
 
Silta kiusausten kautta onneen ja selfien ottajat.
 
Tämä tyyppi otti vastaan sillalla...

ja tämä hyvästeli
 
Jos valkoinen temppeli oli erikoinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä, niin oli musta talokin. Se ei silti tehnyt vaikutusta.
 

Yksi mustista taloista
Matka kohti Chiang Khongia kulki kauniilla ylängöllä riisipeltojen halki. Täällä viljellään tahmeaa riisiä ja maissia.

Vuorten reunustamaa ylänköä auton ikkunasta kuvattuna

Riisipellot auton ikkunasta kuvattuna
 
Juuri ennen auringonlaskua tulimme perille Chiang Khongiin, jossa yövyimme Teak Gargen Resortissa, joka oli ihan kelvollinen yösija. Huoneemme parveke oli Mekongille, jossa otimme tuntumaa seuraavaan kahteen päivään joella.
 

Aurinko laskee Mekongin yläjuoksulla, vastarannalla Laos

Hyvä tunnelma, jokiseikkailu odottaa.
 
Ja kun ensimmäinen auringonlaskumme Mekongilla oli nautittu, oli taas aika etsiä ruokapaikka. Ja mitä löysimmekään: Thai-Mex-ravintolan!

Tämä lupaava kyltti johdatti meidät herkkuruuan ääreen!
 
Fantastiset meksikon lätyt yllättivät meidät täysin - ja tequilaa voi hakea tien toisella puollella olevasta baarista, kun tämä ravintola ei sitä jostain syystä tarjoillut.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uudenvuodenpäivä Mae Phim'n rannalla


Tänä vuonna, kun uusi vuosi ei osunut viikonlopulle, saivat thaimaalaisetkin pitkän vapaan - heitä ei hellitä usein ylimääräisillä vapailla. Niinpä Mae Phim'n ranta täyttyi iloisista uudenvuodenvapaiden viettäjistä. Rannalle tullaan perhekunnittain läheltä ja kaukaa. Vaikka ei olisi varaa motelliin, bungaloviin, hotellista puhumattakaan, on kaikilla varaa pystyttää leiri rannan ja tien väliseen metsikköön. Leiri syntyy rantamatoista, keittovehkeistä ja savigrillistä, teltasta, riippumatosta ja kaikesta tarpeellisesta, mitä perhe ja suku viikonloppuna tarvitsee. Ja sitten nautitaan merestä, auringosta, hyvästä seurasta ja juomista.

Kaikki mitä tarvitaan perheloman viettoon: pick-up, teltta, riippumatto ja hyvä meininki!
Lähdimme viettämään päivää rannalle , meininki on niin hauskaa ja rentoa, että itsekin tempauduimme tunnelmaan.

Thaimaassa vaihtuu vuosi gregoriaanisen kalenterin mukaan 1.1., nyt alkoi siis vuosi 2559. Vanhan ajanlaskun mukainen uudenvuodenjuhla on Songkran, joka on 13.-15.4. eli thaimaalaiset juhlivat uutta vuotta kahdesti, jopa kolmesti jos kiinalainen uusivuosi lasketaan mukaan.


Juhlijoiden leirejä koko rantatien pituudelta.
 Ja niin kuin aina biitsillä, lapset nauttivat täysillä. Usein aikuisetkin liittyvät joukkoon kellumaan autonrenkailla, joiden päivävuokra on 40thb.






Rannan tuntumassa kiertävät ruokamopot tarjoten suosikkeja: som tam thai'ta, grillattua kanaa, hedelmiä, rotia, jätskiä. Mutta ruokaa valmistetaan myös lomaleireissä - eikä se ole mitään einesruokaa, vaan mukana on vihanneksia, äyriäisiä, kanaa, kalaa, hedelmiä ja tietysti riisiä. Ruokaa tehdään porukalla - grillit ja keittimet käryävät ja herkulliselta näyttää. Juhlajuomia ovat paikalliset rommit ja whiskyt kokiksella tai soodalla ja olut.

Tässä grillataan kanansiipiä, matkamuistot ja rantalelut saa kärrystä.

Juhlijoiden joukossa vaeltaa sokea laulaja avustajansa kanssa. Sävel on ilonpidon keskellä oudon melankolinen ja kauniskin. 
Me farangit emme tehneet omaa leiriä vaan vietimme päivää rantatuolissa syöden erinomaisen tom yam talay - lounaan. Ja tietysti uimme ja kuljimme rantavedessä minkä paahteelta pystyimme.
Ja sotkuahan tuosta juhlasta syntyy, se on varma. Mutta aamulla ahersivat siivousjoukot korjaten roskakasat ja valmistaen tien vierustan viikonlopun juhlintaan. Nyt on vuoden paras sesonki ja kunnanisät ovat huolehtineet siitä, että ranta ja rantatie siivotaan.