lauantai 20. huhtikuuta 2013

Koh Samet - samettisaari lähellä Mae Phim'a

Joskus huvittaa lähteä merelle jaa saariretkelle. Helpoin tapa tehdä se Mae Phim'sta käsin, on mennä Koh Samet Sametille. Samet on lähin puuterihiekkasaari, jonne pääsee  Bangkokista muutamassa tunnissa ja Mae Phim'sta parhaimmillaan reilussa tunnissa, samoin Pattayalta. Niinpä se onkin suosittu viikonlopun ja vapaapäivien viettopaikka myös thaimaalaisten keskuudessa.
Neidot lähdössä Koh Sametille

Näin sinne pääsee taloltamme Mae Phim'sta ja SeaBreezesta:


  • Kävele Buffalo Billille ja mene meren puolelle tietä. 
  • Odota song taew-autoa ja hyppää kyytiin - et voi erehtyä, sillä kaikki menevät Ban Phe'hen, josta pääsee Koh Sametille
  • Istu rauhassa ja nauti näkymistä, kunnes näet Ban Phe'n kaupungin portin, sen jälkeen terästä aistisi ja hyppää kyydissä 7-eleven kioskin kohdalla.
  • Maksa 30 thb kyydistä / nuppi.
  • Jatka suoraan rantaan ja laiturille - eli Nuan Thip - laiturille. Huomaat lippukioskit.
  • Osta lippu, laivat menevät puolen tunnin välein aina ilta 17:30 asti, sama takaisin päin
  • Matka maksaa edes takaisin 100thb + 200thb luonnonpuistomaksu (mikä on kyllä hiukan absurdi, sillä suomalaisen näkökulmasta Koh Samet on kaukana luonnonpuistosta).
  • Ja sitten laivaan, matka kestää n. 30 min.
  • Lauttarannasta pääset samaan hintaan itärannalla olevalle suosituimmalle biitsille, matka ei ole pitkä, mutta ihan hyvin sen voi kuumassa hurauttaa lavataksin kyydissä. Takaisinpäin ei enää pääsekään ilmaiseksi muttei hintakaan huimaa päätää (100thb/auto), jos ei helteisen päivän päätteeksi huvita raahustaa pölyistä tietä takaisin laivarantaan.
Laituritunnelmaa Ban Phe.ssa

Laituritunnelmaa Koh Sametin uudessa laiturissa. Ban Phe'sta lähtee veneitä Sametille useista laitureista. Tämä vaaleanpunainen kaunotar lähtee Sribanphe laiturista.
Tällä banana-rotin paistajalla kävi kauppa. Seurailin touhua pari tuntia ja koko ajan oli jono. Meidän seuruekin (ei kuvassa) jonotti pannareita ja kyllä kannatti . Kuva on Hat Sai Kaew - beachilta jonne satunnainen auringonpalvoja suuntaa päiväretkelle.
Kun äiti teki minulle pedikyyriä (200thb) tytär leikki äidin työvälineillä. Rannalla saa pedikyyrin, hieronnana, hedelmätarjoilua. Voi myös riippuliitää, vesihiihtää tai tehdä ostoksia: kävelevät rantavaatekaupat tulevat aurinkopetisi luokse. Näitä ihmeitä ei koe Mae Phim'n biitsillä.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Matkalla: Mae Phim'sta Hanoihin

Melkein kahdeksan viikkoa Thaimaankodissa antaa mainion syyn laajentaa Aasian tuntemusta ja lähteä matkalle tutuilta alueilta. Samalla saa uusittua viisumin kätevästi. Olemme käyneet Etelä- ja Keski-Vietnamissa ja pitäneet, mutta pohjoinen ja Hanoi ovat olleet kokematta. Niin siis AirAsian siivin pohjoiseen.

Ensivaikutelma Hanoin vanhassa kaupungissa, Han Bac streetillä. Lämpötila oli yli kymmenen astetta alempi, kuin Thaimaassa ja mopot risteilivät kuin ampiaiset.

Aloitus oli epämukava: lähtö taksilla Mae Phim'sta klo 02:30, sillä kone lähti Don Muang'sta, Bangkokin vanhalta kentältä klo 06:45. Air Asian, tuon mainion halpalentoyhtiön koneet lähtevät BKK:ssa nykyään sieltä.

Matka kestää vain tunti nelkytviisi minuuttia joten olimme jo aamuvarhaisella Hanoissa. Hotellimme, Hanoi Essence Hotellin auto oli meitä vastassa ja hyvällä tuurilla saimme huoneenkin jo kymmeneltä. Tuota hotellia, joka johtaa Hanoin Trip Advisor reittausta on pakko kiittää: samanlaista jokaiseen yksityiskohtaan paneutuvaa palvelua ja henkilökohtaisuutta en ole kokenut missään, vaikka erityisesti Aasiassa hyviä hotellikokemuksia on ollut paljon.
Vaatimaton sisäänkäynti jonka takaa löytyy hotellimaailman helmi
Majapaikkamme oli Hanoin vanhojen kauppakorttelien sydämessä, jotka ovat kaupungin varsinainen päänähtävyys. Niinpä astuimme suoraan ovelta Hanoin ainutkertaiseen tunnelmaan, jostain luin, että Aasian suurista kaupungeista Hanoi on omaleimaisin ja kokemani perusteella tunsin samoin. Kaupungin siluetissa, jonka näkee myös vanhaa kaupunkia tallatessaan jos kohottaa katseensa katutason vilinästä, on ainutlaatuinen sekoitus paikallisuutta, tunnistettavaa pariisilaisuutta ja kiinalaisuutta.
Parhaiten voi tarkkailla kaupunkia ja sen vilinää, kun pysähtyy ravintolaan, ottaa alleen pienen muovituolin ja asettuu paikallisten tavoin katukivetykselle nauttimaan antimia. Mopoliikenne on Hanoissa ainutlaatuista. Toki se on sitä muuallakin Vietnamissa, mutta Hanoi, o'boy!

Hoan Kiem järvi
Hanoin keskellä on Hoan Kien järvi, jonka ympärille kaupunki kiertyy. Kiersimme järven sunnuntaiaamuna ja näimme aamuvoimistelijat, temppelivierailijat ja kauniit neidot ja hääparit, jotka kuvauttivat itsensä järven rannalla.


Cyclo-kuskit polkivat verkkaisesti ahtaita kujia mopovilinässä. Ne eivät selvästikään olleet katoavaa perinnettä.

Tärkeä hanoilainen juttu ovat kahvilat, niissä saa vietnamilaista paahtotuoretta kahvia, joka usein jauhetaan paikan päällä. Saa toki kaikenlaisia lajikkeita, niitä ostetaan laadun ja alkuperän mukaan. Kahvin kanssa tulee kyytipojaksi lasillinen laimeaa krysanteemiteetä.

Kolmisen päivää tallasimme Hanoin katuja. Emme käyneet Ho Chi Minhin mausoleumissa emmekä paljon muillakaan muistomerkeille. Kaupungin ja ihmisten katselu riitti.
Krysanteemityttö



torstai 4. huhtikuuta 2013

Thaimaankodin grilliherkut

Thaimaankodin grillaushetkiä on jo ollut jokunen, eikä yhtään täyskymppiä. Nyt vihdoin saatiin sellainen!

Nyt on grilli kuumana, mutta myös keino lämmön säätelyyn on löytynyt. Ruittipullo!

Ruokalistalla meillä oli:
  1. 2 white snapper kalaa. Olen aina ostanut samalta kalakauppiaalta ja nyt hän ymmärtää, miten haluan kalan käsiteltävän: siivous, pää pois, halki selkärankaa pitkin ja neljäksi palaksi. Itse sitten siistin lopputulosta ja marinoin kalat. Oliiviölyä, limettiä, korianteria, chiliä, suolaa.
  2. 1/2 kiloa seepiaa. Siitä tarvitsee vain poistaa itse kynsimäiset rustot, kalakauppias on siivonnut sen valmiiksi. Marinaadiin: kalakastiketta, chiliä, riisiviinietikkaa.
  3. 1/2 kg jättirapuja marinadissa: oliiviöljyä, chiliä, sitruunaa, suolaa.
  4. Kana-satay vartaita, omatekemä satay-kastike: punaista currytahnaa, kookosmaitoa, palmusokeria, paahdettuja ja jauhettuja maapähkinöitä, limettiä.
Ravut ulos uunista. Helpottaa huomattavasti grillamista, kun on valoa. Sekin parannus edelliseen ja vaikuttaa selvästi tulokseen.

Nam, nam: kaikki onnistui, lisäkkeinä omatekemää aiolia, Big C-n äyriäiskastiketta ja punaista currya. Myös uuniperunoita ja paahdettua leipää.

Auringonlasku kattojen yllä Bangkokissa - Red Sky Centara Grand - hotellin kattobaari

Bangkokiin voi tulla Mae Phim'sta julksilla kulkuvälineillä (kuten olen aiemmin kirjoittanut) ja taksilla. Tämänkertainen viikonloppupyrähdys tehtiin taksilla menosuuntaan ja bussilla kotiin. Jos ei ole paljon tavaraa, matka taittuu melkein yhtä mukavasti molemmilla keinoilla.

Vanhojen tuttujen Bangkokin viihdykkeiden (ostokset, joki, temppelit...) halusimme nähdä Bangkoktin kattojen yläpuolelta. Niinpä siis päätimme suunnistaa hyvissä ajoin ennen auringonlaskua johonkin Bangkoin taivasbaareista.

Tunnetuin niistä on Le Bua ChaoPraya-joen varressa lähellä luksushotelleja, Shangri La ja Oriental. Sinne kuulemma vaaditaan muodollinen pukeutuminen, eikä varvassandaaleissa pääse sisään. Lisäksi paikka kuuluu olevan auringonlaskun aikaan niin täynnä, että näkymää ihailemaan on vaikea päästä.

Valitsimme Red Sky baariin, joka on uuden Centara Grand hotellin kattobaari ja sen alla illastusravintola komein näkymin. Hotelli sijaitsee uuden Central World - ostoskeskuksen yhteydessä ja sen löytäminen on keskivaikea haaste. Mutta sitkeys palkitaan! Central World on muuten vertaansa vailla mittakaavassa ja tarjonnassa kun se on uudelleenrakennettu 2010 vuoden tuhopolton jälkeen, jonka punaiset tekivät mellakoiden yhteydessä.

Red Sky on ympyrän muotoinen ja Bangkokin voi nähdä kaikista suunnista. Elämys. Jos suuntaa baariin kyllin ajoissa, voi istahtaa kohden auringon laskua - upea näky, mutta polttavan kuuma, riippuen tietysti tuulen suunnasta. 55. kerroksen korkeudessa tuuli viilentää kohdalle osuessa sopivasti.

Valo muuttuu joka hetki kunnes pimeä laskeutuu ja baari on valomeren keskipisteessä.

Auringonlaskun aikaan baarissa on happy hour: esim. 2 valkoviinilasillista 300 thb + verot.


Pimeän laskeutuessa baarin ympärillä olevat valokaaret alkavat vaihtaa väriä ja bändi alkaa soittaa. Täällä ymmärretään käsite "taustamusiikki", se ei ole kovin yleistä Thaimaassa.