perjantai 19. lokakuuta 2012

Meren herkut Mae Phim'n kalaravintoloissa


Meriruoka Mae Phim'ssa, kuten koko Rayongissa on Thaimaan kuulua. Varsinaisesti Mae Phim'ssa on yksi pääkatu - rantakatu - joka seuraa hiekkarantaa ja jonka molemmin puolin ravintolat ja majapaikat ovat keskittyneet. Aivan sykkeeseen - eli kohtaan jossa on suurin ravintolarypäs - on taloltamme 2,5 km.

Tässä kylänraitti iltahämärissä.
Varsinaiset sea food-ravintolat ovat rannan puolella tietä, niin että kun suuntaa ikkunapöytään, saa kunnella meren kohinaa ja tuntea vilvoittavan tuulen. Joskus - varsinkin low season aikaan tuuli saattaa olla kova, eikä ikkunapöytä silloin houkuta.










Näissä ravintoloissa on tuoreustakuu, sillä annos napataan suoraan altaasta, jossa se vielä polskii elossa, kun asiakas astuu sisään. Kalat ja ravut uivat altaissa ja akvaarioissa ravintoloiden edessä ja valikoima on valtava.

Vaikka olemme herkutelleet näissä thai-meriruokaravintoloissa jo vuosia, on monta sellaista merenelävää, jota en ole vielä maistanut. No - ehkä joitain osittain siksi, että ne näyttävät siltä, että syötävään osaan saattaa   olla vaikeaa päästä käsiksi.

Illallinen ystävien seurassa Nong Nuch Ravintolassa

Nong Nuch on yksi Mae Phin'n rantakadun suuria ravintoloita: edessä on monia kala- ja rapuakvaarioita ja betonisia tai raskaita puisia pöytäryhmiä on isossa, merelle avautuvassa tilassa paljon. Vaikea arvioida, kuinka paljon väkeä paikka vetää, mutta tungosta siellä on vain vapaapäivien ja suurten juhlien, kuten Songkran tai äitienpäivän (kuningatar Sirikitin syntymäpäivä ja suuri juhlapäivä Thaimaassa) aikaan.

Ruuat tilataan samaan aikaan ja ne tulevat eriaikaan vapaamuotoisessa järjestyksessä. Tuurista riippuu, miten toimivassa järjestyksessä tai yhdistelminä ruokalajeja saa herkutella. Ja tietysti usein haasteena on myös kielimuuri. Nykyään ruokalistat ovat kuvitettuja ja ruokien nimetkin useimmiten kuvaavia. Tietenkin meillä on suosikkiherkkuja, mutta kokeilemme vuosien jälkeenkin uusia juttuja.

Tämä herkku on takuuvarma: höyrytettyjä katkarapuja kirpeäntulisessa kastikkeessa, jossa on punaista ja vihreää chiliä, kalakastiketta, sitruunaa, korianteria, valkosipulia...
Kattaus on huippuyksinkertainen: muovisia haileanvärisiä kippuja ja lautasia, ottimina lusikat ja haarukat -veitsiä ei käytetä. Konstailematonta hommaa, painopiste on ruuassa.

Pikapaistettua mustekalaa, valkosipulia  ja vihreää vihannesta - näyttää vähän paksoilta, mutta ei ole sitä. Ehkä lehtikaali tai broccoli on  lähinnä. Ruokalaji ei ole tulinen.
Rapu-, katkarapu- ja kalakakut on perus-thaimaalainen seafood, jota tilaamme usein , jos syöjiä on monta ja jos mukana on ruokailijoita, jotka arkailevat vahvoja makuja. Kakut tarjotaan ananas-kastikkeen kanssa, mutta niitä voi maustaa myös  tulisilla liemillä, joita yleensä aina on aterian jossain lajikkeessa.

Kalaravintolan pöydässä itseoikeutettu herkko on kokonainen kala. Tällä aterialla se oli white snapper garlic & pepper eli uppopaistettu ja uppopaitetulla valkosipuliseoksella silattu herkku. Muut annokset ovat pikapaistetut kampasimpukat erilaisten pippureiden kanssa - tosi tulista - ja paistettu riisi erialisilla merenelävillä.

Nong Nuch -ravintolan keittössä

Ravintolan keittiö on avoin ja keskellä ravintolaa, niin että sinne on esteetön näkymä. Ruoka valmistetaan kaasulla ja yleensä pikapaistetaan, höyrytetään tai uppokeitetään wokki-pannuissa. Ja sitten on tietysti sopat. 

Aito ylpeys paistaa tässä kasvoilta, hän tietää kantavansa pöytään herkullisen annoksen. 
 Ravintolassa tekee työtä usein koko perhe - vaikka yhteistä kieltä ei juuri ole, tunnistaa henkilökunnan sukunäköisyyden. Nuorimmatkin ovat tomeria työn touhussa. Aidossa rayongilaisessa kalaravintolassa näkee myös aitoa paikalliselämää. Koska Mae Phim'n kalaravintoloihin tullaan Bangkokista saakka, ei niitä ole sopeutettu ja somistettu länsituristin makuun. Mutta toki farangi on tervetullut asiakas ja häntä palvellaan parhaalla osaamisella.


Usein ennakkoluulottomuus palkitaan. Tässä kiehuu valtava hevosenkenkärapu, jonka söi joku muu kuin meidän ruokaseurueemme. Mutta ehkä sellainen joskus on minunkin lautasellani.