torstai 23. helmikuuta 2012

Lähtöjä ja paluita

Mae Phim on hyva sijainti lahtea itaan ja lanteen seka pohjoiseen. Etelaan paasee vain merelle pain. Lahimatkat kuljemme mopolla tai song taew -lava-autolla, pidemmat matkat taittuvat bussilla tai minibussilla.
Tytto lahdossa Koh Makille: ensin lava-autolla, Ban Phe'hen.
sitten mini-bussilla lauttarantaan Koh Changin kohdalle ja
sielta veneella Koh Makille.




Ban Phe'sta olen jo kertonutkin, sielta on todella hyvat yhteydet itaan (Pattaya, Hua Hin...) ja lanteen (saarille Koh Chang, Koh Mak, Koh Kod ja Cambodjaan ja tietysti Bangkokiin. 

Tanaan nain Ban Phelaisen baarin vessan seinassa ilmoituksen viisuminhakumatkasta Cambodjaan, koko lystin hinta 2000thb ja hoituu paivassa, joskin maarajalla viisumiin saa vain 14 vrk lisaa - mutta miksi ei, jos tilanne on paalla.


Seuraava pikkukaupunki meista itaan on Klaeng , joka on myos meista itaan olevan "kunnan" nimi. Kaupunki on aivan ihana, alkuperainen thai-paikka, jossa on aika turha englantia solkata. Ihmiset ovat tavattoman ystavallisia ja thaimaalainen arki nayttaytyy uneliaana. Klaengista on hyvat bussiyhteydet Bangkokiin ja itaan esim. Trat'iin, josta voi jatkaa saarille ja Cambodjaan.

Klaengissa on sellainen tunne, etta siella voi tehda loytoja! Ihmeellisia varikkaita kortteleita, jotka ovat kuin Euro Disney'sta, pieni Chinatown, kiinnostavia kauppoja, jotka eivat ole tarkoitettu turisteille. Ruokaa, rohtoja, vaatteita, huonekaluja - ihan mita vaan.


Meilta ei paase Klaengiin lava-autolla, joten sinne aina hurautetaan mopolla, matkaa on reilu 15 km. Tytto meni saarille myos Klaengin kautta, Masa heitti hanet sinne rinkkoineen mopolla aamuvarhaisella, bussi Trad'in lahti 7.30.


Bangkokissakin tuli viime viikolla kaytya Ban Phe'n kautta. Matka kesti vaiheineen noin 5 tuntia ja hintaa tuli 170thb. Ja takuulla oli mielenkiintoista!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Markkinaherkut

Ylakylalla on markkinat kaksi kertaa viikossa, sunnuntaina ja tiistaina. Ne ovat meita lahinna ja mopolla sinne pyrahtaa vartissa. Olenpa uskaltautunut ajamaan sinne itsekin, vaikka hyorina tiella markkinapaikan lahistolla on melkoinen. Aina olen kuitenkin selvinnyt ehjana ja vahan ylpeana takaisin. Markkinoita on joka kylalla, mutta milloin, sita on vaikea tietaa. Mae Phim'n rannassa on joka arkipaiva kalatori. Olemme olleet ylakylan torin vakioasiakkaita.
Nykyaan olen kohtuullisen osaava asiakas, jonkun verran kun kokkailenkin. Silti on ihan huimasti sellaisia ruoka-aineksia, joita en tunne, enka koriini laittaisi suurin surminkaan.

Torilla porisevat kaikenlaiset padat ja grillit karyavat. Ihania tuoksuja ja myos hirveita lemahduksia. Olen oppinut paljon uusia juttuja toriostoksilla, kuten laab mu, tulinen possun jauhelihasalaatti, joka toimii loistavana soossina pastalle tai kuperassa pannussa paistetut kookosletut. Mangoja ostan aina kilokaupalla, kassissa saattaa kerralla olla viisi kiloa hedelmia. Hedelmista monet ovat sellaisia, joita ei nae Suomessa, kuten mangosteen, jossa kovan tumman kuoren alla on kirkkaanvalkoinen pienen mandariinin kokoinen hedelma, kuulemma ihan supervitamiinipommi ja herkullinen!


Ja kananmunat! Ne ovat pihakanojen munimia ja aina tuoreita - eli omelettia tulee tehtya, shiitakkeita siihen paistelen mukaan ja kevatsipualia. Tosi paljon ostan myos korianteria, chileja ja aitejen tekemia currytahnoja, vahvoja kuin mitka!
Kaupasta ostetaan pakatut elintarvikkeet ja juomat:  Chang-olutta, "wiskya", joka on varmaan poltettu riisista, soodaa, tuoremehua ja maitoa kahviin. Suurin osa sapuskasta ostetaan markkinoilta.

Markkinat ovat hauska tapahtuma, on ihan huippua seurata kaupantekoa ja kokeilla uusia juttuja. Mitaan vatsatauteja ei ole ikina saatu, pain vastoin, tori ruoka on aina ihanan freesia.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Lootuspuutarhuri

Vuosi sitten toteutin haaveeni ja istutin ulko-oven pieleen kaksi lootusta. Piti saada laakeat ruukut, niille jalustat, mutaa johon istuttaa ja tietysti lootukset. Niita on monenlaisia, mutta valitsin sellaiset, joita nakee maalauksissa ja temppeleissa. Ja kyllapa ne lahtivatkin vauhdilla kasvamaan, kun ne oli istutettu paikalleen! Mun silmaterat! Vesi oven edessa tuo hyvaa feng-shuita ja lootus on pyha kukka - talon onnen tae siis.

Lootuksille pitaa lisata jatkuvasti vetta. Isot lehdet haihduttavat paljon ja kuumuus myos, elokuussa kaydessamme ne olivat kunnossa, ehka vahan hennommat kuin kevaalla, mutta kukkivat ja kauniit.

Kun tulimme joulukuussa, ensimmainen asia minka nain talolla oli ruskeat lootustorrottajat haisevassa vedessa. Apua! Missa feng-shui, missa onnenkukat? Oli selvaa, etta uskottu puutarhanhoitajamme oli jattanyt silmaterani heitteille. Synkistyin!

Ensimmainen ajatus oli vaihtaa koko haiseva sotku uusiin kukkiin, mutta kun paikalliset vakuuttivat kukkien elpyvan hyvalla hoidolla, paatin yrittaa. Madat lehdet siivottiin ruukuista, piti tyontaa kadet mutaan ja kauhoa sielta yokkia massaa. Vetta vaihdettiin usein, eika annettu sen jaada haisemaan. Uusia lehtia alkoikin tyontya esiin, mutta hentoja ja harvassa. Tuli uskonpuute. Laitoin myos lannoitenappeja, mutta niin kuin kaiken muunkin kanssa ongelmana oli se, ettei kaytto-ohjetta voi lukea.


Sitten ostin multaa yhdesta lahiseudun "kukkakaupasta". Kaupan rouva heitti multakuorman sivuvaunumopolla talolle - ja ihme - han osasi puhua englantia! Kyselin neuvoja ja han kertoi, etta lannoitenapit pitaa tyontaa syvalle mutaan ja niita pitaa laittaa joka toinen viikko. Okei! Nailla ohjeilla lootukseni ovat elpyneet, vaikka remontin aikana saivatkin maaliruiskeen. Tassapa muillekin ihailtavaa!