Mae Phim – Bangkok bussilla, Mae Phim - Bangkok by Bus

Kun tienviitoissa alkaa näkyä nimiä: Si Lom, Sala Daeng, ollaan jo Bangkokissa.

Bangkokin sykkeeseen on hauska pistäytyä, kun kaipaa vaihtelua maalaiskylän rauhaan.  Siellä voi viettää hengästyttävän paripäiväisen valiten  ajankuluksi melkein mitä tahansa: ostoksia, taidetta, viihdettä, urheilua, historiaa, arkkitehtuuria ja tietysti ihmisten katselua.

Bangkokista on Mae Phim’in matkaa n. 200km, Shuvarnabhumin lentokentältä n.180.  Henkilöautolla matka taittuu parhaimmillaan reilussa kahdessa tunnissa, mutta julkisillakin kulkuneuvoilla pääsee mainiosti. Matka on silloin yllätyksellisempi ja aikaakin menee reilusti enemmän, mutta silloin kun ei ole kiire, suosin julkisia kulkuneuvoja.

Matkaohje Mae Phim – Bangkok julkisilla kulkuneuvoilla - oma suosikkitapani matkustaa

Paikallisliikenteen tariffit. Matka Mae Phim - Ban Phe maksaa 30thb.

1. Ota song taew lavataksi Ban Phe’hen
2. Jää kyydistä rantakadulla suurin piirtein SevenEleven kioskin kohdalla (sen, joka on rannan puolella).
3. Mene laiturille, josta lautat Koh Samed'lle lähtevät, sieltä lähtee myös Bangkokin bussit (esim. Cherdchai Tour) ja osta kojusta lippu Ekkaman-linja-autoasemalle Bankokiin,  hinta oli viime talvena (2012) 120thb. Busseja menee kerran tunnissa. Myös Ekamai ja Ekkamai nimiä näkee.
   
   

   

   Jos ei ole kiirettä, voi satamalaiturilla nauttia hyvän aterian ja samalla katsella Koh Samed'lle lähtijöitä.

   
   

4. Istu varjoon odottamaan, ja vilkuile kysyvästi kojun suuntaan. Bussi lähtee kojun nurkalta, ole valppaana, että pääset kyytiin.
5. Nauti matkasta. Linja-autoemäntä tarkastaa liput ja jakaa keksipaketit sekä vesipullot. Matka kestää noin kolme ja puoli tuntia, hitain osuus on Bangkokin päässä. Jos bussisi juuttuu ruuhkaan, saattaa matka-aika venyä.
6. Perillä Ekkamanilla on lähellä sky train asema Ekkaman. Yösijaa valitessa on hyvä ottaa huomioon, että sinne pääsee kätevästi linja-autoasemalla. Käytännössä kannattaa valita hotelli kävelymatkan määssä sky train asemilta tai muiden pääreittejen (kuten Chao Praya joki) varrelta.

Meren herkut Mae Phim'n kalaravintoloissa

Meriruoka Mae Phim'ssa, kuten koko Rayongissa on Thaimaan kuulua. Varsinaisesti Mae Phim'ssa on yksi pääkatu - rantakatu - joka seuraa hiekkarantaa ja jonka molemmin puolin ravintolat ja majapaikat ovat keskittyneet. Aivan sykkeeseen - eli kohtaan jossa on suurin ravintolarypäs - on taloltamme 2,5 km.

Tässä kylänraitti iltahämärissä.

Varsinaiset sea food-ravintolat ovat rannan puolella tietä, niin että kun suuntaa ikkunapöytään, saa kunnella meren kohinaa ja tuntea vilvoittavan tuulen. Joskus - varsinkin low season aikaan tuuli saattaa olla kova, eikä ikkunapöytä silloin houkuta.










Näissä ravintoloissa on tuoreustakuu, sillä annos napataan suoraan altaasta, jossa se vielä polskii elossa, kun asiakas astuu sisään. Kalat ja ravut uivat altaissa ja akvaarioissa ravintoloiden edessä ja valikoima on valtava.

Vaikka olemme herkutelleet näissä thai-meriruokaravintoloissa jo vuosia, on monta sellaista merenelävää, jota en ole vielä maistanut. No - ehkä joitain osittain siksi, että ne näyttävät siltä, että syötävään osaan saattaa   olla vaikeaa päästä käsiksi.

Illallinen ystävien seurassa Nong Nuch Ravintolassa

Nong Nuch on yksi Mae Phin'n rantakadun suuria ravintoloita: edessä on monia kala- ja rapuakvaarioita ja betonisia tai raskaita puisia pöytäryhmiä on isossa, merelle avautuvassa tilassa paljon. Vaikea arvioida, kuinka paljon väkeä paikka vetää, mutta tungosta siellä on vain vapaapäivien ja suurten juhlien, kuten Songkran tai äitienpäivän (kuningatar Sirikitin syntymäpäivä ja suuri juhlapäivä Thaimaassa) aikaan.

Ruuat tilataan samaan aikaan ja ne tulevat eriaikaan vapaamuotoisessa järjestyksessä. Tuurista riippuu, miten toimivassa järjestyksessä tai yhdistelminä ruokalajeja saa herkutella. Ja tietysti usein haasteena on myös kielimuuri. Nykyään ruokalistat ovat kuvitettuja ja ruokien nimetkin useimmiten kuvaavia. Tietenkin meillä on suosikkiherkkuja, mutta kokeilemme vuosien jälkeenkin uusia juttuja.

Tämä herkku on takuuvarma: höyrytettyjä katkarapuja kirpeäntulisessa kastikkeessa, jossa on punaista ja vihreää chiliä, kalakastiketta, sitruunaa, korianteria, valkosipulia...

Kattaus on huippuyksinkertainen: muovisia haileanvärisiä kippuja ja lautasia, ottimina lusikat ja haarukat -veitsiä ei käytetä. Konstailematonta hommaa, painopiste on ruuassa.

Pikapaistettua mustekalaa, valkosipulia  ja vihreää vihannesta - näyttää vähän paksoilta, mutta ei ole sitä. Ehkä lehtikaali tai broccoli on  lähinnä. Ruokalaji ei ole tulinen.

Rapu-, katkarapu- ja kalakakut on perus-thaimaalainen seafood, jota tilaamme usein , jos syöjiä on monta ja jos mukana on ruokailijoita, jotka arkailevat vahvoja makuja. Kakut tarjotaan ananas-kastikkeen kanssa, mutta niitä voi maustaa myös  tulisilla liemillä, joita yleensä aina on aterian jossain lajikkeessa.

Kalaravintolan pöydässä itseoikeutettu herkko on kokonainen kala. Tällä aterialla se oli white snapper garlic & pepper eli uppopaistettu ja uppopaitetulla valkosipuliseoksella silattu herkku. Muut annokset ovat pikapaistetut kampasimpukat erilaisten pippureiden kanssa - tosi tulista - ja paistettu riisi erialisilla merenelävillä.

Nong Nuch -ravintolan keittössä

Ravintolan keittiö on avoin ja keskellä ravintolaa, niin että sinne on esteetön näkymä. Ruoka valmistetaan kaasulla ja yleensä pikapaistetaan, höyrytetään tai uppokeitetään wokki-pannuissa. Ja sitten on tietysti sopat. 

Aito ylpeys paistaa tässä kasvoilta, hän tietää kantavansa pöytään herkullisen annoksen. 

 Ravintolassa tekee työtä usein koko perhe - vaikka yhteistä kieltä ei juuri ole, tunnistaa henkilökunnan sukunäköisyyden. Nuorimmatkin ovat tomeria työn touhussa. Aidossa rayongilaisessa kalaravintolassa näkee myös aitoa paikalliselämää. Koska Mae Phim'n kalaravintoloihin tullaan Bangkokista saakka, ei niitä ole sopeutettu ja somistettu länsituristin makuun. Mutta toki farangi on tervetullut asiakas ja häntä palvellaan parhaalla osaamisella.

Usein ennakkoluulottomuus palkitaan. Tässä kiehuu valtava hevosenkenkärapu, jonka söi joku muu kuin meidän ruokaseurueemme. Mutta ehkä sellainen joskus on minunkin lautasellani.

Mae Phim Beach - Mae Phim'n ranta

Talomme sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä taivaallisesta, puuterihiekkaisesta rannasta. Mae Phim rantoineen on suosittu rantakohde thaimaalaisten keskuudessa: se on verrattain lyhyen matkan päässä Bangkokista ja rantaa riittää kaikille halukkaille - niin paikallisille, kuin farangeillekin.

Veden korkeus vaihtelee kellonajasta ja kuun vaiheesta riippuen. Tämä kuva on otettu iltapäivällä, kun vesi on matalalla. Veden vapaaksi jättämällä hiekalla on kiva juosta - se ei upota.

Rannan tuntumaan on viime vuosien aikana rakennettu meidän farangien loma-asuntoja ja niinpä unelmarannasta nauttii lisääntyvä määrä ulkomaalaisia. Rantakävely, uinti ja auringonpalvonta on verraton huvi, johon ei koskaan väsy. Verrattuna suuriin turistirantoihin, tunnelma on toisenlainen.

Rantatiellä ajelee huvitusauto, josta voi ostaa itselleen tarvittavat vesilelut, ja virvokkeet. Joskun voi olla myytävänä myös shortseja ym. rantavaatteita. Taustalla Buffalo Bill ravintola, jonka tunnuslause on "Wild West in Far East",.

 Rannalla ei ole kaupustelijoita, rantaviivaa seuraavalla tiellä voi viikonloppuisin ostaa ajoneuvoista ruokaa, jäätelöä, matkamuistoja ja rantaleluja. Hauskoja paikallisia matkamuistoja ovat simpukkaverhot ja -mobilet. Simpukkakaupustelijan mopo vauhdissa on helisevä menopeli.

Thaimaalaiset ovat mestareita picnic'ien järjestämisestä. Lomapäivän viettäjät tuovat eväät tullessaan, ostavat ruokaa nuudeli-, grilli-, ym. ruokakärryistä tai istuvat "rantaravintoloissa", mikä tarkoittaa käytännössä avokeittiötä rannan ja tien välisellä kaistaleella. Ruoka on kuitenkin takuulla makoisaa ja raikasta - kunnon rayongilaista seafood'ia.

Tällaiseen puolivarjoon on kiva asettua viettämään päivää ja ottamaan aurinkoa. 

Tarjoilu pelaa ja jos haluaa mereen aalloille keinumaan voi sopuhinnasta vuokrata auton sisäkumin uimarenkaaksi. Kaupankäynti on näköjään ollut hiljaista.

Auringon varjot ja rantakuppilat reunustavat hiekkarantaa, kun SeaBreezen alueelta lähestytään kylää.

Rantakävelyllä hauskinta on seurata lasten leikkejä. Isommat ja pienemmät leikkijät haluavat mielellään kuvaan farangin kanssa.

Me alueen farang-asukkaat olemme thaimaalaisten lailla ylpeitä rannastamme. Siellä on sanoinkuvaamattoman kaunis ja tilaa on kaikille, tunnelma on aito ja leppoisa, sellaista kohtaa enää harvoilla aurinkorannoilla.

Raksa 2 - grilli

 Vaikka viime talvena saimme remontista ja rakentamisesta mittamme täyteen, hiipi mieleeni kevään aikana ajatus uudesta projektista: puuhiiligrilli. Mielikuvituksessani grillasin lähitorin meren herkkuja: kalaa, jättikatkarapuja ja tuntemattomia äyriäisiä.

Eikä meille kelpaisi mikään pallogrilli! Muistelin italianlomalla Rocca Priorassa kokeiltua muhkeaa muurattua grilliä uima-altaan äärellä ja aloin googlettaa ja etsiä, josko löytäisin tulevalle grillillemme esikuvan. Ja löysinkin mielestäni aivan täydellisen.

Jo ensimmäisenä thaimaanpäivänämme rakennusmestarimme mr Nong (jota olemme kutsuneet myös mr Black'si) riensi luoksemme uusien toimeksiantojen toivossa. Ja olihan niitä: uima-allasta piti remontoida ja lisäksi aivan uusi haaste: grilli. Melko varmasti mr Nong työmiehineen ei ollut koskaan nähnyt moista laitosta, sillä Thaimaassa grillataan kevyin varustein. Grillaus on yleinen tapa valmistaa ruokaa: grillit käryävät mopojen kyydissä ja rannalla viikonlopunviettäjät grillaavat yksinkertaisissa savigrilleissä. Hiiliä saa ostaa Mae Phim'ssa useista rantapuodeista.

Valokuva grillistä ei riittänyt - tein lyijykynä-ja-viivain-menetelmällä mittapiirustukset, mitat sain laskemalla tiilet kuvasta. Työmääräarvio oli neljä päivää, kuulosti järkeen käyvältä. Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi: meillä riitti ohjelmaa, seurattavaa ja ihmeteltävää grillin rakennusvaiheissa lähes kolmeksi viikoksi.

Lopputulos on kuitenkin upea! Aluksi ajattelin, että liiankin upea, sillä tuntui kuin teräksinen piippu olisi loistanut silmiin ympäri koko korttelin. Silmä tottui ja loppujen lopuksi se tuntuu istuvan pihalle täydellisesti.

Ehdimme grillata kolme kertaa:
1) Kanan reisipaloja, jotka eivät ole helpointa mahdollista grillattavaa ensi kokeilulla. Lopputulos: Mustunut pinta, kuiva liha ja grillauksen jälkeen hiillos hehkui grillausvalmiina vielä tunnin - siis myös väärä ajoitus.
2) Kalaa foliossa, katkarapuja halsterissa. Grillasimme pimeän aikaan ja rapujen grillauksessa tarvitaan valoa - pitää nähdä, milloin kuori on muuttunut punaiseksi. Kokonainen kala sen sijaan onnistui hyvin, foliohomma on aika varma juttu.
3) Possun ulkofilettä tulisessa chilimarinadissa ohueksi leikkeeksi nuijittuna. Nyt onnistui täydellisesti sillä grillattava oli riittävän helppo ja ymmärsimme jo jotain grillauksen ajoituksesta.

Kun seuraavan kerran asustelemme talossamme Mae Phim'ssa, kuumenee grillimme takuulla usein. Toivottavasti saan jatkossa raportoida kulinaristisista onnistumisista, jotta ei tarvitse kuljettaa makkaraa Suomesta.

Myös lomaileville vieraille voi grillaaminen olla kiva kokemus ja vaihtoehto - rohkeasti vaan torille!

Lime tree - oman puutarhan satoa

Reilu vuosi sitten istutin limettipuun. Ajattelin, etta se olisi hyodyllinen ja kaunis: limea voi laittaa gin & tonic'n (vaikka kait oikeasti kuuluisi olla tavallista keltaista sitruunaa) ja se kuuluu moniin thai-ruokiin.

Moni puutarhayritykseni on menestynyt huonosti, mutta limetti kasvaa ja voi hyvin. Pakko kuitenkin myontaa, etteivat limettini ole erityisen mehukkaita. Nayttaisi silta, etta se tekee hedelmia koko ajan: puussa on seka sitruunoita, etta kukkia!

Taidanpa ottaa sitruunat mukaan, kun piakkoin lahdemme kohti pohjoista.

Toivon hartaasti, etta kun ensi kerralla tulemme, limetti on elossa ja taynna hedelmia. Ja vierailijat: nauttikaa sitruunaviipaleista drinkeissanne!

Let's Eat - Ja taas syödään!

Ruoka ja syominen - parhaita ajanvietteita ja nautintoja, erityisesti Thaimaassa. Mita enemman vietamme taalla aikaa, sita kiinnostavammaksi ruokaturismimme muuttuu. Tutuksi tulleista ruokalajeista erotan vivahteita, loydan todelliset taidonnaytteet ja uskaltaudun  innolla uusiin kokeiluihin. Kokeiltava ei todellakaan lopu!

Kun ei huvita kokeilla uutta, valitsen ennen koettua ja varmasti hyvaa. Green curry on suuri suosikkini - se voi olla kanaa, rapuja, possua tai vain kasviksia. Mae Phim'n parhaat green curryt ovat taman hetkisen kokemuksen perusteella The Kitchen ravintolassa ja Mon Bar'ssa. Suosikki lisakeruokani on pikapaistetut vihannekset - tassa kuvassa osterikastikkeessa - hauska ruokalaji siina suhteessa, etta se on aina erilainen, riippuen siita, mita vihanneksia keittiossa on.

Thaimaalaisen ruuan (yksi) pyha kolmiyhteys on galangal-juuri, kaffir-limetin lehti ja sitruunaruoho. Torilla niita myydaan tallaisina yhdistelmanippuina. Niita kaytetaan monen liemen ja keiton pohjana, tunnettuja ovat erityisesti Tom Kha Gai (kookoksinen kanakeitto) ja Tom Yam Kung (tulinen katkarapukeitto).

Maustenipun ostin kun harjoittelin keittamaan Tom Kha Gai'ta. Hyvaa tuli ja varsin helposti! Seuraavana paivana keitto oli viela parempaa. Opetus: liemi kannattaa tehda etukateen ja siiviloida karkeat mausteet pois. Kun ruuan tarjoilee, siihen voi lisata samoja aineksia hiukan koristeeksi. Ja tietysti korianteria!

Jaettu ruokailuilo on moninkertainen ilo. Thaimaalaiset ovat siina ihan mestareita! Ruokia tilataan monia lajeja jaettavaksi. Tassa ollaan herkuttelemassa meille monta projektia urakoineen rakennusmestarimme herra Nong'n ja rouvansa Pai'n kanssa. Ruoka oli isan-food , meille uusi tuttavuus. Isan on Thaimaan koillisosa, ja vaesto on lao-sukuista. Alue elaa maataloudesta ja ruoka on erilaista kuin rannikolla - tulisesti maustettua lihaa, vihanneksia ja riisia .

Ravintoloita ja ruokailumahdollisuuksia on joka puolella. Jos ei paikalla ole kiinteaa ravintolla, paikalle hoyryaa nuudelikarry tai liikkuva grilli. Tassa puuravintola joen rannalla Rayongissa. Silla kertaa emme maistaneet keitoksia, mutta paikka naytti niin mukavalta, etta siella on viela poikettava.

Yllatyn jatkuvasti uusista makuyhdistelmista ja -ideoista. Tassa intialainen salaatti, jossa oli makeaa satay-tyyppista kastiketta. Arvoitukseksi jai, mika teki ruuasta intialaisen. Se oli kuitenkin erittain hyvaa.

Samalla aterialla herkuttelimme ihanilla dim-sum'eilla ja banana-roti pannukakulla. Molemmat olivat ihan omaa luokkaansa. Kahvilanpitaja suositteli juomaksi hunajasitruunasoodaa, joka oli ihanaa.

Ruoka oli niin houkuttelevaa, etta emme malttaneet kuvata ennen maistamista.

Ruokajuttuja voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, aiheet eivat lopu - varmaan tulen kirjoittamaankin!

Batiikit

Rakastan potong-kankaita! Ensimmaisen kerran nain niita Etela-Thaimaassa naisten paalla ja ajattelin: mista noita saa! Potong kietaistaan perinteisesti hameeksi ja taitellaan vyotarolla sopivan pituiseksi ja sita kayttavat seka miehet etta naiset, kuviot vaan ovat erilaisia.

Indonesialaisia, puuvillaa, joka vain paranee kaytossa. Loputon inspiraation lahde! 

Potongit ovat kuponkeja, ei metritavaraa. Yleensa koko on 2m x 1,10 ja ne on ommeltu lyhyelta sivulta putkeksi. Jos kankaita haluaa kayttaa, sauma pitaa saksia pois.

Paikallisia huvittaa tapani tehda potongeista mita vaan ja sisustaa niilla.
Potong on kansannaisen ja -miehen vaate.

Tama on housukangas, housut alkavat olla jo elinkaarensa loppuvaiheessa. <3 potong-housut!

Monitoimi-potong, toiminut mekkona, poytaliinana, sohvanpaallisena

Yom Jinda Road - Rayongin historiallinen keskusta

Rayong on Mae Phim'sta reilun neljankymmenen kilometrin paassa ja suuntaan sinne usein, kun tarvitsemme jotain suurempaa - tai jos huvittaa vaellella ilmastoidussa ostoskesuksessa tai sokkeloisilla torikujilla (soi).

Jos haluaa tuntea vanhan Thaimaan merkillisen mutta ihanan pysahtyneen ilmapiirin, voi suunnata Yom Jinda Road'lle (Thanon Yomjinda) - Rayongin vanhalle keskuskadulle. Matka taittuu tunnissa song taew - lavataksilla.

Yom Jinda Road kulkee Rayong - joen vartta ja on aikoinaan ollut kaupallisen elaman keskus. Alue halutaan sailyttaa ja siella on uudisrakennusten rakennuskielto.

Kun kuljimme arkipaivana Yom Jinda Road'ia, se eli arkista elamaansa kuten aina ennenkin. Kadunvarren liikkeissa ommeltiin, korjattiin mopoja ja polkupyoria ja ennen kaikkea valmistettiin ja tarjottiin ruokaa kuten aina Thaimaassa! Silma lepaa ja kaikista ovista tekee mieli kurkistaa sisaan. Eipa sita mikaan esta, silla monet kadun liikehuoneista ovat nyt kahviloita.

Kadun kahviloissa aikaa viettivat Rayongin hipsterit ja muutkin kulkijat. Ihana, leppoisa tunnelma. Tanne on palattava ilta-aikaan, kun lampotila on sopiva ja joelta tuulee. 

 

Kiinalaisyhteiso nakyy selvasti: pari temppelia, lyhtyja, kiinalaistyylisia kauppiasrakennuksia. Kiinalaiset kauppiaat ovat kaikissa Kaakkois-Aasian kauppapaikoissa merkittavia toimijoita. Paaosa  rakennuksista on satakunta vuotta vanhoja - silloin oli Yom Jindan kultakausi.



Joku paikallinen kertoi jo portugalilaisten kayneen kauppaa alueella, mutta siita en loytanyt tietoja.

Da Vinci studioon palaamme! Siita toisen kerran.

Thaimaassa sataa?

Sade on lakannut, sademetsa hoyryaa.

Sanotaan, etta parhaat kuukaudet vierailla Siaminlahdella ovat joulukuusta maaliskuuhun. Kuumimpaan aikaan huhtikuussa keskilampo on melkein 34 ºC ja viileimpina kuukausina, joulu-tammikuussa 22 ºC.

Siaminlahdella sadekausi on lievempi, kuin missaan mussa osassa Thaimaata. Sateisin kuukausi on elokuu, joulukuussa ei kaytannossa sada lainkaan. Varsinainen monsuuniaika kestaa heinakuusta lokakuusta lampotilan hiljalleen laskiessa sadekauden loppua kohti.

Jos sateettomuutta pitaa onnistuneen Thaimaan oleskelun paakriteerina, voi tosiaan olla niin, etta on parasta matkustaa talvikuukausina. Itse olen ollut taalla kaikkina muina kuukausina paitsi touko-kesakuussa ja loka-marraskuussa. Aina olen viihtynyt, mutta kaikissa kuukausissa on oma viehatyksensa.

Nyt on kolmas kesaloma taalla perakkain. Erityisen ihanaa on luonnon hehku! Sade on mehevoittanyt viidakon, pihat ja pientareet syvan vihreiksi ja kuumina paivina luonto kirjaimellisesti hoyryaa. Huomenna olemme olleet taalla viikon ja tanaan oli ensimmainen paiva, kun satoi puoleltapaivin kuuteen. Pari tuntia tuli vetta ihan solkenaan ja tuuli repi palmuja. Olin silloin altaalla uimassa ja sade hakkasi altaan pintaan, niin etta pisarat kimposivat siita parinkymmenen sentin korkeuteen. Mika fiilis!

Sadekaudessa on mahtaavaa myos se, etta Thaimaa nayttaytyy omimmillaan, kun turistit ja turistipalvelut eivat ole paallimmaisena. Nain toki on koko vuoden suuressa osassa Thaimaata, mutta olemme asettuneet
Siaminlahden rannalle (niin kuin valtaosa muistakin farangeista on taalla) ja moni juttu pyorii turistiliiketoiminnan ymparilla talvella. Nain ei ole sadeaikaan. Koska turisteja on vahan, ovat myos hinnat edullisemmat - ainakin majoitus ja lennot. Ruoka on aina edullista, jos itse niin haluaa.

Erityinen sadekauden huvini on ajella mopolla tai songtaew-kyydilla lahikyliin ja tehda ostoksia paikallisissa kaupoissa ja katsoa arjen hyorinaa. Tanaan kavin asioilla BanPhessa ja se oli varsin viihdyttavaa - ja sateista.